Häät-lehti

Jäitkö ilman Häät-lehteä? Vielä on mahdollisuus saada oma kappale.

Osallistut kilpailuun kertomalla kommenttiin mitä luulet sanovasi ensimmäiseksi kuin heräät häiden jälkeisenä aamuna. Kilpailuaika päättyy keskiviikkona 1.3. klo 16:00. Lehtiä on jaossa kolme (3) kappaletta koska tuohon omaansa morsian on jo tehnyt merkintöjä.

P.S. Jos arpaonni ei vieläkään osu kohdallesi niin löydät lehden myös hyvinvarusteltujen kauppojen lehtiosastolta, juuri nyt!

Berlin here we come!

Ei, häämatkakohde ei ole vaihtunut, sulhanen vaan varasi pitkän viikonlopun Berliiniin. Toki morsiamen mielipidettäkin yritettiin kuunnella mutta ensimmäinen työviikko vei mehut niin hyvin että mielipidettä oli vaikea edes muodostaa (eurooppalaisia vierailun arvoisia kaupunkeja kysyttäessä mieleen tuli tasan Lontoo - no, ehtii sinne Amsterdamiin myöhemminkin). Vasta parin päivän viiveellä pystyi asiasta edes innostumaan. Ja nyt onkin sitten herätelty nukkuvaa, ruosteista kielitaitoa jotta koko matkaa ei tarvitsisi puhua englantia.

Koska kohteessa ollaan vain 2,5 päivää niin tällä kertaa morsian koittaa kovasti olla tekemättä liian tiukkaa aikataulua ja liian pitäviä suunnitelmia. Paljon nähtävyyksiä ja paljon hyvää ruokaa. Paljon kävelyä ja paljon uusia asioita. Mutta ei mitään pakkoja. Edes lankakauppojen osoitteita ei ole etsitty. Starbuck'sin lähin kahvila nyt sentään.

P.S. Tämä oikeasti todistaa että kaukosuhde voi piristää kummasti. ;D

Hei hei tossut!

Yhdet jotka eivät lähteneet muutossa mukaan ovat sisälenkkarit.

Nämä äiti nimittäin antoi yläasteen liikuntatunteja varten ja ovat siis morsiamelle ainakin yhden koon liian isot. Lisäksi ne ovat ilmeisesti sisäpalloilukengät joten pohja tarraa lattiaan hyvin tehokkaasti. Ihan kiva salilla, vähemmän kiva esim. zumbassa.

Morsian tykkääkin olla tanssitunneilla mieluiten paljain jaloin (toisten tanssijoiden kauhuksi?). Kannattaa oikeasti kokeilla! Ekan kerran paljain jaloin zumbaamisen jälkeen kaikki jalkapohjan lihaksetkin olivat kipeinä. Tämä siis jos haluaa tehostaa treeniä, tai morsiamen tapauksessa ihan vain onnistua niissä pyörähdyksissäkin.

Uusille kengille ei tosin ihan vielä ole tarvetta. Ensimmäinen viikko Helsingissä meni nimittäin ihan vain töitä tehdessä ja illalla väsyneenä sohvalla lojuessa eikä aikaa jäänyt edes mahdollisten salien miettimiseen. Parhaat paikat salille olisi joko Itä-Helsingissä, Sörnäisissä tai sitten siellä Itä-Vantaan puolella. Ja tietysti tosi suuri plussa olisi jos saliin ei tarvitsisi sitoutua kolmea kuukautta pidemmäksi aikaa näin alkuun. Ja että mielekkäitä ryhmäliikuntatunteja olisi n. klo 16-18. 

Liian suuret vaatimukset?

Ei se ole helppoa kenelläkään

Siis mikset ota?!?!

Torstaina keskustelut PT:n kanssa kulkivat hyvin mielenkiintoiseen laihdutuksen oheisilmiöön. Tämän morsiankin sain huomata viime viikolla kun isältä meni herne nenään. Ai miksi? No siksi kun morsian oli kutsuttu juhlistamaan sitä uutta ihmistä (siis tällä kertaa uuden vaarin aka morsiamen isän luo) ja morsian soitti myöhäistääkseen saapumista tunnilla. Keskustelu meni suurin piirtein näin.

Morsian: Pääsemme äidin kanssa tulemaan vasta joskus kello 19.

Isä: No miks?

Morsian: No kun meidän pitää käydä siellä kaupassa ja sitten äidin pitää syödä jotain.

Isä: Miks muka? Meillähän on täällä piirakkaa ja muuta.

Morsian: Niin mutta äidin pitää syödä jotain ihan kunnon ruokaa ennen kuin tullaan.

Isä: (selvästi ärsyyntyneenä) Miten niin kunnon ruokaa?!? Kun meillähän on sitä piirakka... 

Morsian: Niin mutta eihän piirakka ole...

*hetken hiljaisuus*

Isä: (enemmän ärsyyntyneenä) Sitten me tehdään ne ihan turhaan!!!

Morsian: Niin mutta eihän kukaan mitään piirakoita pyytänytkään. Kun puhuttiin vaan kahvista tai kuohuviinistä...

Isä: (täysin ärsyyntyneenä) No ei me sitten tarjota mitään!!!

Morsian: Ei teidän oikeasti tarvitsekaan.

Lopputulos oli se että ei sinne juhlistamaan lähdetty ollenkaan mutta se johtui useammasta asiasta kuin pelkistä vieraista jotka kieltäytyvät syömästä tarjottuja herkkuja.

Ja nyt kun miettii niin keskustelu ei ollut ainoa laatuaan. Joulupäivänä sisko oli kutsunut käymään ja kun morsian ihan eri yhteydessä totesi että ihanaa kun tänään jouluaattona on sopivasti lauantai ja saa syödä herkkuja niin sisko sanoi hyvin topakasti "No kai sä nyt maanantainakin aiot syödä jos mä leivon?!?!?". No, koska oli joulu niin morsian kyllä söi suklaakakkua. Mutta jos ei olisi ollut joulu niin ei olisi syönyt. Ja vaikka sisko ei olekaan ihan niin hermostuva kuin isä niin olisi tästäkin saattanut suukopua syntyä.

Eli tietyn ajan kuluttua läheiset saattavat oikeasti jopa suuttua laihduttajalle joka kieltäytyy vaivalla tehdyistä leivonnaisista tai ei suostu syömään samaa ruokaa kuin muut. Ja oikeasti, morsian yrittää aina varsin selvästi ilmaista ettei tarvitse mitään, ei halua mitään, ja olisi myös suotavaa ettei hänelle tarjottaisi mitään. Joten on ihan kutsujan vika jos sitten kuitenkin menee leipomaan jotain. Morsiamen tapauksessahan tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun laihdutetaan, joten vähän ihmetyttää tuo isän voimakas reaktio mutta ehkä siinä oli kaikilla aika paljon tunteita pinnassa monesta asiasta.

Viime syksynä koululla asian kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Ihanat työkaverit ymmärsivät ettei se ota kuitenkaan ja saattoivat jopa kehua itsehillintää. Nyt onkin jännittävää miten asiaan suhtaudutaan uudella koululla. Pitääkö torstaipullaa ottaa ja jos ei maista jonkun leipomuksia niin otetaanko se henkilökohtaisena loukkauksena? Ja mitä ne sanoo morsiamen raakakaakao-macajauhe-mustikka-maitorahkavälipalasta?

Kuntokuulumisia

Elämä heitti niin kärrynpyörää että viimeiset 1.5 viikkoa morsian on vain lorvinut. Ensin tädiksi ja sitten työpaikka Helsingistä. Sulhanen jää Jyväskylään, joten on sanomattakin selvää että tällä viikolla on murun kainalo kotisohvalla kutsunut paljon enemmän kuin ryhmäliinkuntatunnit. Ruokailuihinkaan ei ole tullut kiinnitettyä niin paljon huomiota kuin pitäisi mutta ruotuun on tarkoitus palata ihan heti kun elämä vähän rauhoittuu.

PT laati tänään uuden "kuntosali"ohjelman jossa on paljon liikkeitä vapailla painoilla ja muutenkin lihashuoltoa (niitä iki-ihania hoovereita yms) jonka pystyy tekemään millaisella salilla tahansa. Kuntoportin jäsenyys jäädytetään kevään ajaksi ja kesäkuussa olisi vielä tarkoitus tehdä kaksi viimeistä treeniä oman PT:n kanssa. Niin ja jonkinlaisia kannustusmittauksia ja kuntotestiä tehdään kahden viikon päästä hiihtolomalla.

Mutta kannustusta morsian sai jo nyt: kuulemma vartalo on muuttunut paljon ja ilmeisesti myös viime kerrasta (tasan kuukausi sitten 9.1.). Lisäksi PT:n mielestä se tavoitepaino (62 kg) on ihan mahdollista saavuttaa jo toukokuussa! Vau!!! (Eli siis ehdottomasti se kolmen päivän ruokavaliovaihtelu kannatti ja sitä jatketaan kunhan päästään takaisin kärryille)

Kuntoportin tilalle tulee varmaan Forever tai sitten uimahallin kuntosali. Lisäksi olisi tarkoitus treenata peruskuntoa lenkeillä ja uimalla. Morsian on kuitenkin aivan varma että vaikka työmatkat kasvavat kun vaihtaa suurempiin piireihin niin urheilu ei tule jäämään lukujärjestyksestä. Johan tuosta toukokuussa tavoitteessa-lupauksesta sai niin paljon virtaa että hölmö jättäisi leikin kesken.

Tsemppiä kaikille muillekin kuntoilijoille! Kyllä me pystytään!

Hääyö

Tällä parilla ei ole varattuna hotellihuonetta hääyöksi joten mitään tällaista ei ole odotettavissa:

Voi kääk! Aivan liian paljon vaaleanpunaista. Ja morsian pystyy hyvin helposti kuvittelemaan mitä aina-niin-käytännöllinen sulhanen olisi mieltä ruusunterälehdistä. Mitä niille oikeasti on tarkoitus tehdä? Heittää päiväpeiton mukana huoneen jokaiseen kulmaan? Piehtaroida päällä? Nyppiä yksitellen roskikseen?

Vaikka hääyön viettää omassa kodissaan voi siitä silti tehdä erityistä. Tarkoitus olisi ainakin ostaa aamupalalle croissantteja (kun ne hääkuvat on jo otettu eikä morsian aio häämatkallakaan laskea kaloreita), mansikoita, vähän suklaata. Todennäköisesti myös pieni pullo kuohuviiniä. Aamiaispöydästä voisi myös löytyä melonia ja parmankinkkua. Tai jotain muuta, jota ei löydy pöydästä joka lauantai.

Toisen hyvän vinkin morsian löysi jo kauan sitten jostain blogista: uudet lakanat! Mikä olisi ihanampaa kuin hääyönä upota uusiin, ehkä astetta parempiin lakanoihin?

Tietysti koti pitää myös siivota hääviikolla. Mikään ei olisi kamalampaa kuin nähdä ensimmäisenä hääjuhlista palatessa vaatemyttyjä ja parin kuukauden aamulehdet eteisessä. Hääkimpun morsian ajatteli korvata ostamalla kotiin nätin kimpun aamiaispöytään.

Tällä tavalla olisi ihana herätä vastanaineina. Sitten suihkuun ja mahdollisesti picnicille joidenkin häävieraiden kanssa. Ja mikä parasta, ei tarvitsisi huolehtia siitä milloin huone pitää luovuttaa, ei tarvitsisi raahata tavaroita yhden yön takia edestakaisin kotikaupungissa ja ne lakanatkin saisi pitää!

Muutoksia

Ihminen kestää vain rajallisen määrän häähömppäohjelmien tuijottelua sängynpohjalla keskellä päivää. Toki liikuntaa voi harrastaa kuin työkseen, siitä ei tosin koidu kuin rahanmenoa. Niinpä morsian kävi perjantaina työhaastattelussa ja sai paikan! 

Morsian vain sattui olemaan perjantaina Helsingissä ja niin on työpaikkakin!!!

Sulhanen taas jää tekemään omia töitään Jyväskylään. Onneksi morsiamen työ päättyy ainakin hetkellisesti 2.6. joten mikään ei ole pysyvää (eikä kovin pitkäkestoistakaan). Ja VR:n on todettu kuljettavan melko moitteettomasti matkailijoita toiseen suuntaan, joten kulkee ne junat varmaan etelästä Keski-Suomeenkin viikonlopuiksi. Ainakin häävalssikurssi tullaan käymään kuten suunniteltu. Ja heti viikolla 8 on hiihtoloma ja huhtikuussa on pääsiäisloma.

Vähän äkkiähän tämä tuli mutta kun ei täältä löydy töitä niin sitten ei löydy. Ensi syksyksi voi sitten miettiä asioita uudestaan, tämä pesti kun saattaisi jatkua jopa kesäkuuhun 2013. Kaikista ikävintä, sen lisäksi tietenkin että joutuu asumaan kevään eri paikkakunnilla, on että Suomen mukavin kuntokeskus Kuntoportti jää Jyväskylään, varsinkin kun siitä tammikuun työttömyyden takia tuli toinen koti.

Täti

Ennen kuin morsiamesta tulee vaimo, ehti hänestä tulla täti. Vaikka yleensä ei onnittelukortteihin tule rustattua kopioitua runoja, niin nyt piti tehdä poikkeus. Mitkään enkelinsiipi-tekstit eivät tulleet kysymykseen kun uuden vauvan vanhemmatkin ovat ateisteja. Korttiin päätyi:

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu!

Sopi täydellisesti, vanhempien vihkimisessä kun luettiin se apassi-intiaanien häärukous. Nyt tämä morsian menee paistattelemaan sen tiedon kanssa että maailmassa on uusi ihminen jonka saa ihan luvalla hukuttaa pehmeisiin neuleisiin.