Hurraa!

Aivan kaikkia tämän viikon hommia morsian ei sanut hoidettua (ostamatta jäi toiselle pikkuvieraalle lahja ja vieraskirjataulu). Mutta morsian sai soitettua vuokraemmännälle ja irtisanottua nykyisen kämpän SEKÄ... sai varattua saunallisen kolmion Helsingistä!!! Ihan mahtavaa!

Nyt sietääkin lähteä mökille lepuuttamaan hermoja ja jännittämään häämatkan jälkeistä muuttoviikkoa!

P.S. Morsian ajasti kolme vanhaa tekstiä ensi viikoksi... katsotaan tulevatko ne esille.

P.P.S. Sulhasella on tänään polttarit ja morsian taitaa jännittää eniten. 

Rehearsal dinner

Eli tälle hääparille tulee tällainen. Paitsi että mitään harjoiteltavaa ei ole. Mutta muuten dinnerille on muutamakin ihna hyvä syy. 

Ensinnäkin häiden aattonakin pitää syödä. Toiseksi morsiamen vanhemmat (ja isän puoliso) tulevat paikkakunnalle jo torstaina ja on ehkä hyvä etteivät kuitenkaan syö keskenään. Ja kun sulhasen vanhemmatkin hirveän väännön jälkeen saatiin suostuteltua mukaan niin torstaina mennään sitten porukalla ravintolaan syömään, ikään kuin rehearsal dinnerinä.

Toinen syy miksi morsian ehdottomasti halusi illallistaa omien vanhempiensa ja tulevien appivanhempiensa kanssa on morsiamen siskon häät. Morsiamen siskohan vihittiin perjantaina maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnäollessa ja sen jälkeen mentiin ravintolaan syömään. Lauantaina oli sitten hääjuhlat, joihin oli kutsuttu myös ystävät. Eli siskokin ikään kuin sai rehearsal dinnerin joten pikkusisko (aka allekirjoittanut) pisti heti pikkusisko-vaihteen silmään "mäkin haluun!". 

Jos joku nyt siis oli siinä uskossa ettei Suomessa harrasteta rehearsal dinnereitä niin olitte väärässä! 

Viimeinen selätettävä ongelma (sen lisäksi että sulhasen vanhemmilta piti odottaa vastausta taas rikollisen kauan) oli se että Jyväskylän keskustassa on tasan neljä hyvää ravintolaa. Joista yksi on siis varattu häille seuraavaksi päiväksi, yhdessä morsian on viimeisen 8 vuoden aikana istunut isänsä kanssa ainakin kolme kertaa, kolmas alkaa mennä hintatasoltaan vähän liian kovaksi (karhua 52 e/annos) ja viimeisessä alkupalalista on hyvin suppea (2 x etanoita, 2 x salaattia, muikkuja tai lohikeitto). No, pöytä on nyt kuitenkin varattu siihen viimeiseen ravintolaan. Katsotaan millainen on paikan vihannessalaatti.

Oikeastaan jälkiruokalista kyllä korvaa alkuruokalistan puutteet. Jos tarjolla on panna cottaa, creme bruleeta tai crema de catalana niin morsian on tyytyväinen.

Muutenkin morsian aikoo olla aika lunkki. Sulhasen äiti nimittäin oli kysellyt kovasti mikä on illan pukukoodi. Ilmeisesti sulhasen isä siis ei aio vetää päälleen puvuntakkia. Ihan sama. Morsian aikoo laittaa juhlamekon ja sulhanen aiotaan saada laittamaan päälleen harmaa pukunsa mutta vieraat saa tulla vaikka farkuissa. Salaa morsian toki toivoo että oma isäkin tulisi puvuntakki päällä... Illasta kun on kuitenkin tarkoitus räpsiä paljon kuvia.

Ja sitten pitää muistaa lähteä ajoissa kotiin nukkumaan tarpeeksi monta tuntia ja heräämään hehkeänä.

Paitsi että morsian aikoo kyllä hääamuna herätä sulhasen vierestä mutta  kuitenkin...

Tee-se-itse koristeet

Morsian meinaa haljeta siitä tunteesta että häiden vieraslahjat ja pöytäohjelmat tulevat olemaan ihan mahtavat.

Sulhasellehan ei käynyt Now&Foreveristä tilattavat suklaaetiketit eikä morsiamen ehdotus leikkaa-liimaa menetelmästä pöytäohjelmiin vaan kaikki piti puskea printterin läpi. Helmiäispaperille ja kutsujen häiden teemavärin mukaiselle kartongille. Ja onneksi! Lopputulos on aivan mielettömän hyvännäköinen.

Tai oikeastaan lopputuloksesta ei voi vielä puhua sillä morsian ei halua liimata suklaiden kääreitä ilman sulhasta (jonka loma alkaa perjantaina) ja järkikin sanoo ettei pöytäohjelmiakaan kannata vielä kasata koska niiden säilytys A4-formaatissa kansiossa on huomattavasti helpompaa kuin koottuina pystyssä kirjahyllyssä.

Ja kun ne olisi ihanaa esitellä täällä just nyt!

Ei ole kyllä mennyt IT-insinöörin koulutus hukkaan...

Häämatkavaatteet

Morsian on pari kertaa miettinyt miten paljon helpompaa olisi ollut lähteä häämatkalle jonnekin paratiisisaarelle. Mukaan olisi tarvinnut pakata mekkoja ja sandaaleja. Ja sitten vähän hienompia mekkoja ja sandaaleja. Ja bikinit. Ja ehkä yhdet housut jos vaikka jossain vaiheessa ei jaksakaan kulkea mekoissa.

Islanti taas on ihan oma haasteensa. Tällä viikolla Reykjavikissä on ollut asteita n. +15 joten mekot ja sandaalit eivät ehkä ole parhaita varusteita. Lisäksi olisi mukava nähdä jäätikköä, jossa varmaan olosuhteet ovat vielä viileämmät kuin Reykjavikissä. Ja ohjelmassa on ainakin issikkavaellus, jos ei muitakin liikunnallisia aktiviteettejä. Ja paljon ravintolailtoja.

Eli mukaan tarvitaan lämmintä, urheilullista, siistiä ja kaunista. Huh! Lisäksi lenkkarit, korkkarit, kaupunkikengät ja kesäkengät (optimisti...).

Tietenkään kaapissa ei ollut mitään kivaa ja kaikki urheilupaidatkin oli hikisiä ja tyhmiä. Juhannusviikolle ajoitettu shoppailureissu tuotti hassuja tuloksia: "Miten mä onnistuin sihtaamaan näin paljon vaaleanpunaisia vaatteita?!?". Morsian suosittelee lähtemään "häämatkavaateshoppailukierrokselle", lopputulos saattaa yllättää nekin joille punaisen sävyt eivät ole täysin vieraita.

Sovituskopissa tuli mieleen myös hassuja ideoita kuten "Pitäisikö mun nyt ostaa bleiseri ravintolailtoja varten kun vaihdan aviosäätyä vai voinko mä vielä viipotella menemään neuletakeissa?". Lopputulos on ettei bleiseri yhäkään tunnu omalta oli aviosääty mikä tahansa.

Hiljentyneet hääblogit

On aivan luonnollista että hääblogeilla on ennalta sovittu elämänkaari ja että valtaosa niistä hiljenee häiden jälkeen. Ellei sitten käy niin että kirjoittaja jää aivan jumiin häämaailmaan ja jatkaa aiheesta kirjoittamista kauan omien häiden jälkeen - mikä allekirjoittaneellekin voisi käydä. 

Mutta sitten on myös niitä hääblogeja jotka hiljenevät jo ennen hääpäivää. Syitä voi olla monia. Morsian haluaisi ajatella että osa blogeista hiljenee siksi että kirjoittajilta loppuu aika tai innostus. Tai edes että ne suljettaisiin negatiivisten kommenttien takia, tai laitettaisiin salasanallisiksi jonkun muun syyn takia. Mutta on ihan mahdollista että osa blogeista hiljenee sen takia että... ne hääsuunnitelmatkin haudataan. 

(En nyt listaa yhtäkään ennen häitä hiljentynyttä blogia tähän mutta kyllä niitä löytyy tuolta blogilistan häntäpäästä tähän listaamattakin.) 

Valitettavasti suunnitelmista ei tee yhtään vahvempia se että niistä kertoo julkisesti - edes internetissä. Rakkaus on aina haurasta, vaikka se olisi kuinka palavaa. Valitettavasti ihmiset ovat erehtyväisiä. Nyt omien häiden lähestyessä tällaisissa hiljentyneissä hääblogeissa vierailu tuntuu erittäin traagiselta. 

Morsiamen lempiyhtye PMMP:kin laulaa "Kuka päättää ketkä saa onnistua?". Ateistimorsian ei ainakaan tiedä tähän vastausta. Pitää ilmeisesti vaan päättää että haluaa onnistua ja katsoa kuinka kauas se kantaa. 

P.S. Tämä pari ei ole tehnyt avioehtoa. Tällä hetkellä olemme lähes samantuloisia ja ainakin toistaiseksi omistamme omat tilit (ja yhden yhteisen). Avioehdon kirjoittaminen kuulostaa niin epäonnistumiseen varautumiselta ettei siitä ole edes keskusteltu.

Viimeinen häävalmisteluviikko

Morsian päätti jo kauan sitten että nyt alkanut viikko on viimeinen viikko jolloin häitä saa valmistella. Sitä seuraava viikko vietetään mökillä rentoutuen ja hääviikolla saa ainoastaan käydä sovittamassa pukua viimeisen kerran (ja samalla kertaa todennäköisesti hakea se kotiin), ostaa wc-korien tarvikkeet, ostaa aamiaistarvikkeet häiden jälkeiselle aamulle (ja ehkä uudet lakanat vaikkei sulhanen ymmärräkään miksi) ja käydä kampaajalla ja laitattamassa kynnet. Ja tietysti huolehtia että häämatkaa varten on kaikki tarvittava. 

Joka tarkoittaa sitä että tällä viikolla pitää: 

* tilata piilolinssit (toivottavasti ehtivät! toim. huom. kyllä ehtivät kun sain 5 paria kokeilulinssejä mukaan heti optikolta) 

* ostaa vieraskirjataulu 

* askarrella pöytämenut ja vieraskarkit valmiiksi 

* ostaa ajankululahjat pikkuvieraille (iät 5 kk ja 1 v 7 kk) 

* e-mailata häämatkahotellille ja pyytää huoneeseen herkkukorin 

* hioa viimeisen kerran hääjuhlan ohjelmaa

(hoidetut hommat)

Eli todella hyvällä mallilla ovat häät! Vähän morsian jännittää pääseekö kakkukoriste perille (ja ehjänä) ja ehtivätkö pöytiä varten tilatut timantit perille... Mutta tekemistä ei ole tuon enempää. Sulhanen joutui tänään kopiohommiin mutta itsepä valitsi sen metodin.

Lisäksi morsian ja sulhanen muuttavat syksyllä molemmat Helsinkiin, joten häävalmistelujen ohella on etsitty myös asuntoa ja nyt pitäisi vuokraemännälle ilmoittaa että nykyinen asunto irtisanotaan elokuun alusta. Siis soittaa pitää ennen kuin kesäkuu ehtii loppumaan.

Mittasovitus

Morsian kävi maanantaina sovittamassa viimeisen kerran hääpukua. Ensin tuntui että vyötärölle pitää tosiaan tehdä vähän lisää tilaa mutta sitten kun helmaa ruvettiin kiinnittämään nuppineuloilla lyhyemmäksi ei puku enää puristanutkaan. Päätettiin että rinnan kohdalta pukua kavennetaan noin sentti istuvammaksi mutta vyötärölle ei tehdä mitään. Hääviikon maanantaina kokeillaan pukua viimeisen kerran ja silloin sitä voi vielä suurentaa jos tarve vaatii.

Mutta se tunne. Helmet kaulassa, bolero harteilla ja jopa häälaukku mukana tuntui vihdoinkin että tämä puku on aivan ihana! Juuri sellainen kuin morsian olikin halunnut. Siksi on pakko näyttää kuva siitä vaikka tarkoitus olikin postata seuraava kuva puvusta vasta hääpäivän jälkeen.

Ja vertailun vuoksi, se Tallinnasta ostettu bolero näyttää siis tältä:

Morsian muisti tarkistaa että puvulla pystyy istumaan (hyvin ryhdikkäästi) mutta ei sitten tarkistanut voiko sen kanssa tanssia. Myös alushametta morsian testasi, ihan varmuuden vuoksi, mutta totesi ettei halua niin rytmikkäästi heiluvaa ja leveää pukua, joten sellaiset saavat jäädä muille.

Kotimatkalla piti käydä ostamassa paljon kehuttu Hääkirja jotta vieraat voivat tutustua hääparin tarinaan juhlan aikana. Lisäksi powerpoint-kuvakoosteen sijaan morsian on sunnuntaista asti askarrellut valokuva-albumia jossa on sekaisin sulhasen ja morsiamen elämä kuvina. Vaikeinta oli löytyy valkoinen, taskullinen valokuva-albumi. Kannen koirankuva pitää vielä peittää jotenkin!

Vierastaulu

Häihin on tulossa 22 vierasta joista moni siis pariskuntia, jotka kirjoittaisivat terveisensä samalle sivulle vieraskirjassa. Siksi ajatus siitä että näin pienissä häissä olisi iso vieraskirja (koska ne valmiit, häihin suunnatut vieraskirjat, yleensä ovat aika isoja), jossa olisi hirveästi tyhjiä sivuja lopussa, kuulostaa tyhmältä.

Onneksi on internet! Miten häitä edes pystyi järjestämään ennen internetiä kun kaikki piti keksiä itse? Morsian nimittäin törmäsi todella kauniiseen "vieraskirjaan" joka sopii täydellisesti pieniin hähin:

Morsiamen äiti jo kysyikin, että pitääkö häihin opetella joku mietelause johon morsian sanoi "Ei, vain siisti käsiala". Eli perfektionisti ehkä vähän stressaa sitä, että joku vieras kirjoittaa jotain väärin tai kynä tekee valtavan sotkun taustapaperiin. Mutta toisaalta, elämä nyt ei vaan ole täydellistä.

Vähemmän urbaaneihin hähin sopisi nämä vaihtoehdot:

Pitsiboleron etsiminen Tallinnasta

Morsian lupasi blogata boleron etsimisestään Tallinnassa. Valitettavasti tästä postauksesta ei juurikaan ole apua hääpukua Tallinnasta hakemaan lähteville sillä itse pukuja (ja niiden hintoja ei juurikaan tullut katsottua). Tässä liikkeet järjestyksessä:

1. Salo-Center, Narva maantee 9

Liikkeen sisätiloista tuli mieleen kaikki muut Tallinnan ostoshallit. Alemmassa tasossa oli laukkuja yms, portaita ylös pääsi hääpukujen luo. Mutta koska myyjä heti ilmoitti ettei heillä ole boleroita niin lähempää tuttavuutta kauppaan ei tullut tehtyä.

2. Anna-Bella, Joe tn 2

Anna-Bella oli hieno ja myyjä todella avulias. Yhtä liian pientä boleroa tuli kokeiltua ja sitten siirryttiin katsomaan olisiko se hartiahuivi kuitenkin oikea ratkaisu. Valikoimissa taisi olla ainakin 4 eri tyyppistä. Mutta mikä parasta, myyjä vinkkasi viereiseen ostoskäytävään joka tuntui olevan täynnä hääliikkeitä.

3. Pro Kapitali Ärikeskus, Narva maantee 13

Morsian ei ollut uskoa silmiään kun astui sisälle, tuntui että hääpuku liikkeitä oli yksi toisensa perään (morsian meni sekaisin laskuissa, 3-5 on aika hyvä veikkaus). Osassa kyllä bolerot olivat niin täynnä koristeluja että oli vaikea pitää pokkaa niitä sovitellessa ja yrittää olla mahdollisimman diplomaattinen. Tässä vaiheessa alkoi tuntua ettei se bolero löydy millään. Ainakin yhtä meileistä tuli kokeiltua mutta se oli liian pieni. Amour-kaupasta sitten löytyi tarpeeksi pelkistetty (tosin arkisempi kuin mitä morsian oli etsinyt) jonka morsian pisti mieleensä. 

Huomionarvoista on että samassa ostoskäytävässä on kaksi Tradehouse-hiustukun myymälää. Toisesta saa mm. Tigin aineita, hiusvalkkeja ja kaikkea muuta mitä hiustenhoitoon tarvitsee (myös kampaajan taskuessuja) ja toisessa oli pitkät rivit hiuslisäkkeitä ja tiskillä hiuskoristeita.

4. Anna Boutique, Tartu maantee 28

Tämän kaupan nimi on unohtunut eikä Googlekaan kerro (morsian löysikin listan kaupoista kalenterinsa välistä). Taas todella hyvä palvelu mutta morsian sai sen käsityksen että siellä toimitaan aika pitkälle tilaamalla. Ainakaan boleroita ei ollut liikkeessä yhtäkään mutta myyjä otti heti kansion esiin ja esitteli mitä he voisivat tilata. (Kaupan nettisivujen mukaan liikkeestä saa myös sormuksia!)

5. Tigasmo, Liivalaia 22

Usko meinaa mennä jos tänne lähtee kävellen mutta kyllä se sieltä tuli. Liikkeeseen pääsee sisään soittamalla ovikelloa ja asiointi sujui suomen ja englannin sekoituksella (myyjä pyysi että vaihdetaan suomenkielelle). Monta monta boleroa, osa ehkä talvisempia, ja aika monta liian pienessä koossa. Yksi täysin sopiva joka ei ollut pitsiä vaan läpikuultavaa kangasta jossa oli palloja. Ei siis yhtään se mitä morsian lähti hakemaan ja hihoja olisi pitänyt lyhentää mutta silti jotenkin kiva. Lisäksi liikeessä oltaisiin ommeltu juuri sellainen bolero kuin morsian olisi halunnut mutta toimitusaika olisi ollut 1-2 vko.

Seuraavana päivänä morsian haki Amourista parhaimman boleron. Aika monta liikettä jäi näkemättä koska kahdeksankin on jo aika paljon yhdelle päivälle.

6. Sadamarket

Matkalla takaisin satamaan oli vielä pakko tarkistaa Sadamarketin liikkeet koska sitä laukkua ei löytynyt mistään. Hirveästi kimalletta ja strasseja ja helmiä ja huh.

Loppupäätelmä: Varaa kunnolla aikaa. Varaudu siihen ettei makusi mene yhteen virolaisen hääunelman kanssa. Jos haluat jotain joka näyttää laadukkaalta niin varaudu myös maksamaan siitä myös. Tai saat tämän:

Ensi viikolla tulossa postaus puvusta jossa näkyy uusi bolero.

P.S. Kaikilta kaupoilta taitaa löytyä nettisivut, googlatkaa!

Suunnittelupalaveri ravintolan kanssa

Morsian (ja sulhanen) kävivät maanantaina Vesilinnassa neuvottelemassa menusta ja muista yksityiskohdista. 

Alkupalapöytä koostuu erilaisista salaateista, kaloista ja leivistä. (Mm. katajanmarja graavattua lohta, paahtopaisti tuorejuustorullat, pestomarinoitua cheddarjuustoa, kanasalaattia)

Pääruoaksi hääpari halusi lammasta joten tulossa on ulkofileetä, timjamijuureksia ja uusia perunoita sekä tummaa hunajakastiketta tarjoiltuna annoksina pöytiin (tarjolla on samaan aikaan myös salaattia alkupalapöydästä).

Jälkiruoaksi hääkakku, kahvi/tee ja aveciksi joko konjakki, kermalikööri tai omenalikööri (sopii häiden väreihin!). Hääkakun morsian halusi olevan täysin valkoinen ja täytteen paljastuvan vasta sitten kun morsiuspari on siitä ensimmäisen palan leikannut.

Yöpalaksi tarjoillaan jälleen alkupalapöydästä jääneitä jämiä sekä kinkkupiirakkaa.

Kuulostaa aivan täydelliseltä! Hääkakun täytteenkin hääpari sai keksiä ihan itse ja se olikin sulhasen idea. Morsian oli visioinut vadelmakakun mutta tämä on paljon parempi! Ruokalistan suunnittelun lisäksi sulhanen innostui viikonloppuna suunnittelemaan ohjelma/ruokalista-ratkaisut pöytiin ja hyviltä näyttävät.

Eli alkupala on noutopöydästä ja pääruoka tarjoillaan pöytiin. Morsian saa siis kummatkin vaihtoehdot. Morsiamen siskolle, joka sortuu syömään lihaa jos hyvää sellaista on tarjolla, lähti kesken tapaamisen viesti siitä haluaako hän mieluummin kasvisruoan vai lammasta ja vastaus oli lammasta.

Kaikista haastavinta oli ehkä valita nimen ja kuvauksen perusteella valkoviininjuojana mikä punaviini valitaan mutta morsian on aivan vakuuttunut että häät ovat hyvissä käsissä. Pöytäkukkatoiveena oli ainoastaan "valkoisia kukkia". 

Kuukauden kauneuskuuri

Aikaa häihin kuukausi, mitä voi tehdä?!?

Kuntokuuria ei ainakaan kannata enää aloittaa, varsinkin jos puvun viimeinen mittasovitus on jo tehty. Jo aloitettua kuntokuuria toki kannattaa jatkaa samaan malliin kuin tähänkin asti.

Juo paljon vettä! Tämä puhdistaa ihoa ja koko elimistöä joten terassillakin kannattaa valita juomansa tarkkaan.

Vältä lisäaineita. Syö niin paljon tuoretta, itsetehtyä ruokaa kuin mahdollista.

Syö paljon marjoja ja hedelmiä. Muista myös hyvälaatuiset rasvat jotta hiukset ja kynnet kiiltävät.

Vahvista kynsiä siihen tarkoitetulla pohjalakalla. Käytä hiusnaamiota ainakin kerran viikossa. Muista rasvata kasvot meikinpoiston jälkeen ja hemmottele jalkoja laadukkaalla jalkavoiteella.

Älä unohda aurinkorasvaa ulos lähtiessä! Paljon helpompi ehkäistä rusketusrajat nyt kuin meikata niitä hääpäivänä piiloon!

Rentoudu. Laita jalat järveen, ota päiväunet riippumatossa, vietä paljon aikaa sulhasen kanssa. Mikään ei näytä kauniimmalta häissä kuin levännyt ja onnellinen morsian.

Nauti! Nauti ihan kaikesta ja ihan koko ajan!

Parhaat häät ikinä!

Morsian oli lauantaina parhaissa häissä ikinä. Niin epäreilulta kun se kuulostaakin kun oman siskon häätkin on tullut juhlittua. Jokin vain koko päivässä tuntui niin täydelliseltä. Siksi onkin mielenkiintoista pohtia mistä parhaat häät ikinä koostuivat.

Pidennetty siviiliseremonia terassilla katoksen alla Seremoniaan kuului livemusiikkia (viulu ja sello), morsiusparin ystävä vihkijänä, morsiamen siskon lukema katkelma Pikku prinssistä.

Kaunis miljöö Ravintola Savussa Helsingin Tervasaaressa (vaikka taaskin itse ravintola oli kameroille haasteellinen, tummaseinäinen tunnelmallinen sisätila).

Runsas noutopöytä Alkupalat olivat herkullisia ja pääruoaksi oli lampaan entrecoteta. Nam. Kakkuna oli mustikka-jogurttiakkku.

Hyvät puheet Sulhasen isä piti hauskan ja hellän puheen avioparille.

Ei liian paljon/pitkään sisäpiiri-juttuja Polttarit käsiteltiin hienosti (morsiamen olivat kirjana, sulhasen kuvaesityksenä). Best manit eivät pitäneet pitkiä puheita joita muut vieraat eivät ymmärtäneet. 

Eikä liian montaa "Nyt kaikki osallistuu, joo, joo!"-leikkiä Ainoat hääperinteet olivat tosiaankin morsiuskimpun ja sukkanauhan heitot. Ja "On vaihtanut sulhasen vaipan"-tutustumisleikki. Eikä silti ainakaan allekirjoittaneella ollut hetkenkään tylsää. Häiden aikana ehti jutella ystävien, morsiamen vanhempien, morsiamen kummitädin ja -sedän (kaikki perhetuttuja) ja morsiamen vaihto-oppilasäidin ja -siskon kanssa. Ja tanssia paljon!

Tehtävät hääväelle Joka pöytään oli laitettu kirjekuoria jotka sisälsivät tehtäviä suoritettavaksi häissä (ei siis sitä 12 kk-leikkiä). Tämän morsiamen pöydässä oli "Hemmotelkaa morsianta" (ryntäsimme hääkakun syönnin jälkeen porukalla morsiamen kimppuun, leyhyttelimme viileäksi, tarjosimme mansikoita ja hieroimme niskat) ja "Kirjoittakaa kirje hääparille avattavaksi hopeahääpäivänä". Best man korosti että kenenkään ei ole pakko suorittaa tehtäviä mutta kaikkien suorittaneiden kesken arvotaan lahja. Ja näitä oli todella mukava tehdä. Voittaja ryhmän oli pitänyt otattaa esittävä kuva itsestään ja he olivat lähteneet läheiselle kiipeilytelineelle ja muodostaneet nelistään sydämen!

Hyvä plaseeraus Tämä morsian pääsi istumaan morsiamen siskojen viereen (myöskin lapsuusystäviä), lähelle morsiamen amerikkalaisen vaihto-oppilasperheen äitiä ja siskoa. Pöytäseura oli aivan mahtavaa.

Livemusiikki Häissä soitti valokuvaajan suosittelema bändi. Pakollisten valssien jälkeen bändi soitti foxia jolloin tanssilattia tyhjeni mutta tajusi nopeasti vaihtaa twistin kauttaa Abbaan, Beatlesiin, Beach Boysiin, Bon Joviin, Adeleen yms. Häissä tanssittiin tuntikausia valomerkkiin asti. Siitä olisi vielä voinut jatkaa yhdessä muiden vieraiden kanssa jatkobaariin mutta joskus on hyvä lähteä kotiin silloin kun tunnelma on parhaimmillaan.

Avoin piikki baarissa Alkumaljojen ja ruokaviinien (3 kaatoa) jälkeen tanssin jo alettua allekirjoittanut morsian lähti hakemaan baarista tuopillista lonkeroa ja saikin kuulla että se on vielä ilmainen koska piikki ei ole mennyt umpeen. Koko iltana piti maksaa vain viimeinen (tai siis se toinen) lonkero itse.

Pienet yksityiskohdat Paikkakortit olivat samanlaisia mutta eivät identtisiä, vessoista löytyivät "ensiapukorit" niin nais- kuin miesvieraille. Ravintolan henkilökunta toi tarjolle kannuittain vettä kun tanssi yltyi kovimmilleen. Myös iltapalaa oli tarjolla.

Toisilleen sopiva, rakastunut hääpari!

(Vähän harmittaa ettei samaa varmaan saavuteta heinäkuussa mutta aika montaa näistä kohdista on mahdollista soveltaa omissa häissä.)

En tiedä kukista mitään

Morsiamelle ei siis tule kimppua. Kukkakaupan myyjäkin varmisti asian kahdesti, viimeisen kerran silloin kun alkoi täyttämään tilauskaavaketta. Mutta morsian saakin hiuksiinsa....

orkideoja! (Tai siis phalaenopsiksia...)

Myyjä kysyi ensimmäiseksi mitä kukkia morsian oli ajatellut. "En oikein tiedä kun en tiedä kukista mitään... tämän kokoisia *näyttää kampaajan arvioimaa kokoa*, valkoisia... ei ruusuja." Ja sitten myyjä ohjasi suoraan orkideojen - ei kun siis phalaenopsisten - luo. Sen kukan morsian kyllä tunnisti ja hyväksyi heti ilman muita vaihtoehtoja. Ja sulhasen viehe on nyt siis myös orkidea, ei kun phalae...

Ihanat! Täydellistä! Kuka sitä kimppua edes kaipaa?!?! 

(Yhden kukan hinta oli 7 euroa, miehen viehe maksaa koukkuineen 9 euroa.)

Kyllä sitä nyt kerran elämässä!

Nyt kun morsian päätti että haluaa laitatuttaa kyntensä kerrankin ammattilaisella niin samalla tuli testattua Jyväskylän kynsisalongit ja niiden asiakaspalvelu ihan perusteellisesti. Tilannehan on se että vielä pari vuotta sitten Jyväskylä oli täynnä kynsisalonkeja ja nyt morsiamen piti oikein pinnistellä muistaakseen missä niitä vielä on. Onneksi on Google.

Ensimmäinen salonki oli se johon morsian olisi halunnut koska nettisivut olivat niin siistit ja galleriasta löytyi maltillisempiakin kynsiä (koska sellaisia ollaan hakemassa). Mutta paikan päällä selvisi että 12.7. suurinosa työntekijöistä on lomalla, joten aikaa ei vain enää saanut kyseiselle päivälle. Ihanan avulias ja mukava myyjä kyllä ohjasi saman ostoskeskuksen toiseen liikkeeseen.

Jonne morsian astui sisään. Äänistä päätellen takahuoneessa oli joku mutta myös myymälätilassa istui henkilökunnan jäsen, puhelin korvalla, räpläämässä omia kynsiään. Ilmeisesti morsian hiipii paikalle koska myyjä ei vain huomannut häntä. Morsian yritti selvitellä kurkkuaan mutta myyjä ei silti nostanut päätään kynsistään. Tilanne oli niin kiusallinen (huutamaanko sitä olisi pitänyt alkaa?) joten morsian vain lähti pois.

Siihen loppuikin kaikki tieto kynsistudioiden sijainnista joten morsian palasi kotiin ja googlasi. Moni kynsistudio tarjosi geelejä ja muita hienouksia, mutta koska morsian haluaa pelkän siistin lakan niin hän jätti sellaiset sivut vaille tarkempaa tutkimista.

Lopulta yksi liike näytti aika hyvältä. Mutta puhelimessa selvisi ettei heillä ole tavallisia kynsilakkoja! Myyjä myös tarjosi hanakasti geelejä ja lisäsi vielä että ei ne mahdolliset koristeet pysy omassa kynnessä kovin hyvin (ei tarvitse pysyä kuin tasan kaksi päivää). Ei sitten, morsian sanoi soittavansa muualle.

Viimein löytyi kynsisalonki jossa oli vapaita aikoja kyseiselle päivälle, jonka myyjä ei kummeksunut peruskynsilakkauspyyntöä ja joka ei tuputtanut geelejä seikkailuhäämatkalle. Ja mikä parasta, hinta on 5 euroa halvempi kuin suunnitelma A:n kynsistudion. 

Haaveissa olisi siis korkeintaan näin hienot kynnet.

Ja nyt sitten toivotaan että tästä ei tule tapa häiden jälkeen...

28 päivän päästä pitää löytää uusi harrastus

Nyt kun suunnittelu on todella hyvällä mallilla (luojan kiitos, aikaa kun on venää kaksi viikkoa ja sitten se hääviikko, jolloin morsian on päättänyt olla juoksematta pää kolmantena jalkana) alkavat häätkin hahmottua kokonaisuudessaan. Varsinkin kun tietää mitä morsiamella ja sulhasella on päällä, minkälainen kampaus ja niin edelleen, on hyvä istua taakse päin ja tarkastella kokonaisuutta.

Aika hyvältä näyttää. Morsian ei aio sortua hääohjelmien kliseeseen "Meille tulee vuosisadan häät!" mutta silti voi sanoa että alkaa näyttää juuri siltä kun oli tarkoituskin ja nyt vaan puuttuu se lämmin, rakastunut tunnelma itse päivään ja hyvät juhlat!

Torstaina morsiuspari kävi maistraatissa jättämässä esteidentutkimuspyynnön ja samalla pääsi vilkaisemaan vihkitilaa. Sinne ainakin tulee lämmin tunnelma mutta ei se mitään! Vähän huvitti huomata että huoneen ikkunat ovat suoraan Jyväskylän ruuhkaisimmalle kadulle joten jos sälekaihtimet avaisi niin saisi näytöshäät.

Maanantaina on luvassa suunnittelupalaveri Vesilinnassa ja sen jälkeen kaikki yksityiskohdat taitavatkin olla kasassa. Sen jälkeen jäljellä on vain viimeisten ostosten hankkiminen ja kovasti askartelua.

Häiden suunnittelu on ollut niin mukavaa ja siihen on saanut kaksi vuotta vierähtämään niin helposti että välillä käy mielessä mitä sitä tekeekään elokuussa? Ei ihan kaukaa haettu ajatus että juhlasuunnittelua voisi joskus kokeilla työnä mutta näin taitaa jokainen morsian ajatella omien häidensä loppumetreillä...

Vaikein asia (oikeasti!) on ollut täydellisen kakkukoristeen löytäminen. Kakun päälle morsian toivoi kahta lintua tai linnunpesää mutta tarjolla on vaan väärän värisiä, liian yksityiskohtaisia tai liian simppeleitä. Tai sitten liian pieniä. 5 cm olisi sopiva korkeus... 10 cm on jo ihan hirveää liioittelua. Ja mieluummin syötävää mallia kuin tarpeeton posliiniesine jota ei sitten kuintenkaan ehkä jaksa katsoa kovin montaa vuotta ikkunalaudalla...

Liian koristeltu

Liian yksinkertainen

Kaiken surfaamisen jälkeen morsian sai tutultaan vinkin ja lähetti postia Painted by Cakes:ille. Vastoin kaikkia ennakkoluuloja vastauksena tuli sähköposti jossa luvattiin tehdä toivotunlainen kakkukoriste! Useimmat muut marsipaanitaitajat kun ilmoittavat sivuillaan varta vasten ettei koristeita tehdä erikseen.

Ja katsokaa nyt noita kakkuja! Ihan varmasti kakkukoristeesta tulisi hieno vaikka ei sanoisi ohjeeksi kuin lintujen värin. Ihanaa! Nyt tuli sellainen "perhosia vatsassa, olispa se hääpäivä jo nyt"-olo. Ja kaikki yhden kakkukoristeen takia...

Täydellinen pitsibolero

Morsian siis kiersi kaikki Tallinnan kaupat etsien sitä täydellistä boleroa. Tarjolla oli pitkiä hihoja ja virolaiseen tyyliin erittäin runsaasti helmillä sun muilla koristeltuja boleroita mutta ei sitä herkkää, lyhythihaista, unelman kevyttä boleroa mitä morsian etsi. Muutama liike kyllä tarjoutui tilaamaan tai tekemään juuri sellaisen kun morsian olisi halunnut, mutta toimitusaika olisi ollut pari viikkoa.

Parin boleron kohdalla koko oli väärä sillä liikkeessä saattoi olla vain muutama malli ja kaikki vain yhdessä koossa. Morsian heiluttelisi, tai edes liikkuttaisi, käsiään mielellään hääpäivänä joten ne jäivät hyllyyn.

Yhdestä liikkeestä sitten löytyi "ihan OK" bolero 20 eurolla jonka morsian päätti ostaa varmuuden vuoksi. Kuitenkin koko ajan mielessä oli että kaulus on vääränlainen ja materiaali ihan väärä ja tämä ei yhtään vastannut kuvitelmaa mutta lähtekööt kun halpa on.

Kun morsian sitten kävi varmuuden vuoksi kokeilemassa pukuaan viime viikolla, sattui silmään liikkeeseen tulleet bolerot (morsian vannoo ettei näitä ollut talvella kun hän puvun hankki, ja miksi olisi ollutkaan). Päällimmäinen näytti todella nätiltä mutta annas olla kun myyjä nosti sen pois näyttääkseen alla olevaa kevyempää mallia: juuri tuo!

Päällä se näytti juuri siltä kuin pitikin. Hinta oli suolainen 79 euroa, varsinkin kun tähän asti morsian on tunnetusti osunut aika kohtuuhintaisiin vaatteisiin ja asusteisiin. 80 euroa palasta pitsiä... Ei voi mitään, puku näytti juuri siltä kuin morsian oli haaveillut ja tämä olisi sellainen bolero jota kehtaisi pitää koko juhlan ajan eikä se riitelisi tyylillisesti hääpuvun kanssa.

Lohduttaa tietää ettei morsian ole ainoa jolle on sattunut tuplaostoksia...

Näette sitten heinäkuussa kannattiko. ;)

Koekampaus ja -meikki

Tällainen morsian astui ulos kampaajalta:

Kampaaja meinasi ensi laittaa kuparinväristä huulipunaa, joka sitten vaihdettiin vaaleanpunaiseen huulikiiltoon ja lopulta pinkkiin huulipunaan ja vaaleaan huulikiiltoon. Se olikin se morsiamen ensimmäinen "ei oo kiva, ei oo kiva, ei oo kiva"-kohtaus. Kaiken muun "hankinta" kun on sujunut suht helposti. Paitsi sen käsilaukun...

Morsiamen valitseman huulipunan sävy on muuten nimeltään "Love", joten eihän mikään muu yksinkertaisesti voi olla parempi! 

Mutta mikä oli päivässä ihan parasta oli kun kampaaja kehui että iho on hyvässä kunnossa ja muistutti vaan tarkkailemaan vielä seuraavan kuukauden ajan huolellisesti mitä morsian laittaa suuhunsa ja juomaan paljon vettä! Joten tämähän tarkoittaa sitä että sen hääviikon kosmetologin käynnin voi unohtaa ja mennäkin kynsistudioon! Morsiamella oli nimittäin kaikenlaisia konad-suunnitelmia mutta nyt on ehkä pakko myöntää että 12.7. kädet saattavat täristä sen verran ettei niistä seuraisi kuin suuri harmistus. 

Kampaus on villi lettinuttura. Tuo letti on tosiaan klipsilisäke ja hiukset onkin tarkoitus värjätä hääviikolla vähän enemmän lisäkkeen värisiksi, mutta ei liikaa.

Nutturan päälle, toiseen sivuun tulee muutama aito valkoinen kukka.

Morsian on todella tyytyväinen. Peilistä tuijottaa stailattu, mutta silti ihan tuttu naama. Nyt vielä piilolinssejä ostamaan niin ulkonäöstä ei tarvitse huolehtia enää yhtään. Ja hääpäivälle varattiin sulhaselle hiusten siistiminen ja "sulhasstailaus". Ei ehkä kannata mainita sulhaselle mitään siitä toisesta osasta....

Rekvisiitta potrettikuvaukseen

Viime viikolla kun morsian ja sulhanen tapasivat hääkuvaajan, saivat he kotitehtäväksi miettiä minkälaisista hääkuvista pitävät, mitä tavaroita kuviin voisi ottaa mukaan ja mihin kuvaus voitaisiin siirtää jos taivaalta tuleekin viistossa vettä.

Morsian onkin pari päivää miettinyt päänsä soikeaksi rekvisiittaa. Kummallakaan ei ole oikein sellaista harrastusta jonka esineitä voisi ottaa mukaan. Esimerkiksi sellaisia harrastusvälineitä kuin onki, pesäpallomaila ja pallo, golfvälineet. Onneksi morsian kuienkin törmäsi hääkuviin jossa on shampanjalasit ja ne otetaan ehdottomasti mukaan. Sitten sulhanen voisi ottaa läppärin mukaan mutta jotenkin tuli mieleen vain sellainen kuva jossa morsian näyttää kiukkuiselta taustalla...

Valkoinen hevonen olisi todella makea mutta kun kuvaus on keskellä kaupunkia ja morsiankaan ei ole ollut hevosen selässä pitkään aikaan niin se näyttäisi todella tuulesta temmatulta ajatukselta. Hääautoa ei taas ole eikä kukaan vieras ole tulossa todella hienolla autolla.

Jotain syötävää tosin voisi harkita. Jätti-iso tikkari, kuppikakkuja tai macaroonseja...

Mitä tavaroita teille tulee tai haluaisit tulevan teidän hääkuviin?

The ring

Eilen kun morsian etsi kaupoista niitä korvakoruja häihin, tuli hän kokeilleeksi muutamia sormuksiakin. Ja niin vain toisesta kaupasta löytyi mieleinen. Se ei muistuta niitä sormuksia mitä morsian oli katsonut netistä valmiiksi mutta ihme ja kyllä siinä toteutuu kaikki lähes kaksi vuotta sitten listatut kriteerit. Ja se vain tuntui oikealta. Morsian oli ihan varma ettei yhtään tiedä mitä haki koska myyjät eivät tuntuneet osaavan selityksistä huolimatta tarjota oikeanlaista sormusta. Mutta sitten kun morsian pisti tämän kihlasormuksen viereen niin se vain solahti siihen. Näytti aivan siltä kuin se olisi ollut koko ajan siinä.

Töiden jälkeen morsian vei sitten sulhasenkin katsomaan sormusta. Sulhasen ensimmäinen kommentti oli "Vähän iso", jota morsian ei millään ymmärtänyt vaan selitti kuinka leveyden pitää olla samankokoinen kuin kihla ja kuinka timanttien pitää olla ainakin tämän kokoisia kunnes muutaman sulhasen ehdotuksen jälkeen tajusi että sulhanen tarkoitti sormuksen halkaisijaa! Joka tietenkin oli iso koska sormus oli suoraan mallisormuksista.

Myyjä sitten havainnollisti oikean kokoisilla, lähes samanlaisilla sormuksilla, miltä sormus näyttäisi oikean kokoisena. Sulhasella ei enää sen jälkeen ollut vastaansanomista ja niin lähti vihkisormus pienennettäväksi ja kaiverrettavaksi (siihen valitettavasti mahtuu vain hääpäivä) ja kihlasormukset lähtivät rodinoitaviksi. Sulhasen kihlasormukseenkin tulee hääpäivä kihlapäivän perään. Nyt on sitten orpo olo kun viikon pitää olla ilman sormusta.

Sormuksen varaamisen jälkeen sulhanen sanoi haluavansa katsoa kelloja. Eli sormuksen sijaan sulhaselle varmaan kiinnitetään kello ranteeseen seremoniassa!

P.S. Eikä ne korvakorutkaan ole mitkään ennalta netistä valitsemat, mutta tosi ihanat ja täysin kaulakorun helmien väriset löytyi.

Korvakorut

Vihkisormuksen lisäksi on vielä eräs asia hankkimatta. Nimittäin korvikset. Kaulaan morsian aikoo laittaa helminauhan, mutta ei omista sille pariksi juhlavia hopeisia helmikorvakoruja. Yhden nappihelmet löytyy mutta jotain vähän juhlavammat olisivat mieleisemmät. Vaihtoehto olisi käyttää "jotain lainattua" kortti ja kysyä äidiltä tai siskolta löytyisikö heidän korurasiastaan mieleiset. Vararikkohan tästä tulee, varsinkin kun elokuussa on edessä muutto Helsinkiin mutta silti oli pakko katsoa mitä korukaupasta löytyisi:

Ihanat! Ja juuri oikean muotoiset mutta ei helmeä.

Liian pyöreät ja kiinnitys liian ylhäällä morsiamen lörppökorville.

Todella nätit. Mutta nämäkin saattavat olla liian korkealle kiinnittyvät. Vähän näyttää siltä että korvalehden alareuna osuisi juuri puoleen väliin helmeä.

Bingo!

Kaikki korvakorut Kultajousesta.

Polttarit!

Morsian oli aivan oikeassa. Ei siellä Helsingissä mikään lastenvahtikeikka odottanut vaan polttarit. Vaikka morsian ja sisko siis välttelivätkin aihetta koko perjantai-illan niin kumpikin taisi teitää että kumpikin tiesi toisen tietävän toisen tietävän... joo, maistelkaa sitä hetki, kyllä siinä on oikea määrä oikeita sanoja.

Noin klo 12 piti hypätä siskon autoon ja arvailla vimmatusti mihin ollaan menossa. Ohjeeksi oli annettu tasan vaihtovaatteet, pyyhe ja hammasharja (koska morsian ei ymmärrä että hammasharjan kanssa yöpaita olisi ihan hyvä juttu niin se jäi pakkaamatta). Sisko ajoikin morsiamen Pasilaan jossa yht'äkkiä eräs kadunnimi alkoi näyttää tutulta. Luvassa oli harmaan sään takia piknik kaverin kämpässä. Kuohuviiniä, hyvää syötävää ja taustalla soi kaikki 90-luvun purkkapoppibändit.

Picnicin jälkeen lähdettiin juna-asemalle ja morsian sai kartan käteen. Rasti kartassa näytti sijaitsevan vanhan yläasteen pihalla. Junassa päälle piti myös pukea fanipaita:

Morsian oli aika mielissään että sää ei ollut kovin lämmin ja selän "olen polttarisankari"-mainoksen sai piilotettu takin alle. Koulun pihalla morsiamen piti tehdä runo vanhasta koulusta, jossa oli sanat "auktoriteetti", "rakkaus" ja "venäjä". Suosionosoitukset olivat hurjat, tosin nyt morsian muistaa runosta vain viimeisen riimin: Auktoriteetti, se ei ole mikään kuutti.

Koululta matka jatkui saman aikakauden kotiin, jossa morsianta odotti pelkokerroin-tehtävä. Morsiamen täytyi uskaltautua rakentamattomaan maakellariin (ja kohdata varma uskonsa että talossa kummitteli).  Siellä arpanoppaa heittämällä määräytyi mitä iljettävyyksiä morsiamen piti maistaa. Arpanoppa pysähtyi tietysti numeroon 6 joten ruokalistalla oli maukkaita toukkia, muhkeita sammakonreisiä, arvelluttavia jäniksenpapanoita ja rapeita hämähäkkejä (eikä siis vain jotain näistä). Tehtävän suoritettuaan morsian vähän kritisoi ettei karkkien syöminen ole kovin pelottavaa...

Isän kämpiltä lähdettyään morsian sai käteensä kartan. Jyväskylän kartan. Täysin epäuskoinen morsian alkoi kuitenkin pikkuhiljaa uskoa että sinne oltiin menossa, kunnes auto pysähtyikin ennen Vantaan rajaa ja toinenkin tienviitta alkoi näyttää tutulta.

Loppuillan ohjelmassa oli tortilloja, intialainen päähieronta, niska-hartia-yläselkä-hieronta ja morsiussauna. Morsian joutui myös askartelemaan sulhaselle huomenlahjan (paljastetaan häiden jälkeen) ja tosiaankin heittämään vihdan talon katolle. Kolmannella kerralla onnistui ja ilmeisesti poika tulee, tosin raati ei tiennyt minkälainen lapsi tulee jos vihta jää roikkumaan varsi ylöspäin puutarhalapioon.

Morsiamella on yksi vinkki polttarien suunnittelijoille: Ne jauho-, suola- ja kananmuna-taiat pesuhuoneessa kannattaa tehdä ISTUVALLE morsiamelle. Ja myös kananmunanpoispesu kannattaa suorittaa istuvalle morsiamelle. Varsinkin jos löylyhuoneessa 8 onnentoivottajaa ovat kauankin miettineet hyvän onnen toivotuksiaan...

Kiitos! <3

Viimeinen

Viimeinen oikeasti puuttuva hankinta morsiamen asusta oli laukku (nimettömätkin saapuivat liikkeeseen tiistaina, kertoi tekstiviesti). Jos siis ei lasketa kampausta ja sen kukkasia (?) sellaiseksi. Ilmeni että siihen viimeiseen voikin sitten purkaa kaiken liikenevän energian: morsian nimittäin kiersi kaikki Jyväskylän laukkukaupat vähintään kolmeen kertaan neljän päivän aikana ja harmitteli vielä päälle ettei kaupungista löydy Accessorize-liikettä.

Etsinnän keskellä selvisi:

1. ettei laukku saa olla valkoinen

2. eikä myöskään pinkki

3. ette laukussa saa olla huomiota herättäviä strasseja

4. ettei laukku saa olla muunmallinen kuin kirjekuori tai nipsu

5. ettei laukku saa olla liian iso

6. ettei laukku saa olla nahkainen

7. ettei laukku saa olla tylsä ja sileäpintainen

8. ettei laukussa saa olla tökeröä kukkaa

9. ettei laukun merkki saa olla näkyvissä 

ja että:

10. täydelliseltäkin näyttävässä laukussa on joku yllämainituista virheistä!

Oli pinkkiä, strassillista, riikinkukkokuvioista, nahkaista, mustaa, valkoista. Oli jopa yksi kauttaaltaan helmin koristeltu joka toi niin mieleen morsiamen isoäidin juhlalaukut että se melkein lähti mukaan. Kuitenkin huolellisen (jos kolmen päivän kauppojen kiertely ei ole huolellista niin sitten mikään ei ole) tuumailun jälkeen mukaan lähti niin ihana yksilö että morsian ihmettelee miksi oli sivuuttanut sen ainakin neljästi:

Brandy Rose - Bijou Brigitte

P.S. Sen boleron tarinakaan ei ollut vielä ohi, kuten morsian eilen aamulla luuli...

1 kk ja 6 päivää aikaa!

Tämän vuoden työt on saatu tehtyä ja nyt on taas aikaa keskittyä häihin ja varsinkin hääbloggaamiseen. Häitä on ehtinyt vähän järjestelemään mutta sille bloggaamiselle ei ole jäänyt aikaa. 

Toukokuun puolessa välissä vietettiin toisen tämän kesän morsiamen polttareita ja sää suosi meitä juhlijoita. Ohjelmassa oli nimittäin aluksi piknikiä ja kun koko viikon sää oli epävakaa ja sateinen niin tätäkin morsianta jännitti. Mutta lauantaina ei enää satanut. Piknikin jälkeen morsian vietiin dreijaamaan ja rivitanssitunnille. Ja lopulta mökille morsiussaunaan. Kivaa oli!

Seuraavana viikonloppuna allekirjoittanut morsian lähtikin sitten Tallinnaan tekemään hääostoksia. Nyt on Tallinnan hääbutiikit tarkistettu ihan perusteellisesti. Puvun sijaan morsian etsi sitä pitsiboleroa ja kierrettyä tuli lähes kymmenen. Vinkiksi muille että Anna-Bellan vieressä on "kauppakäytävä" jossa on ainakin kolme morsiusliikettä ja lisäksi käytävän päässä hiustukku josta saa mm. klipsipidennyksiä ja hiuskoristeita. Tästä "käytävästä" morsian ei tiennyt etukäteen mutta Anna-Bellan mukava myyjä neuvoi kyllä sinne.

Löytyi se bolerokin sitten, juuri tällä käytävällä olevasta liikkeestä. Hinta 20 euroa. Rahaa säästyi myös kengissä. Seuraavan päivän pitkän etsimisen jälkeen ne löytyivät Viru-keskuksen Shu-kenkäkaupasta. Merkkiä Tamaris ja hinta 44 euroa!

Värit ovat vähän pielessä, kengät ovat tummat nudet ja bolero vitivalkoinen.

Takaisin Jyväskylässä onkin sitten ollut aikaa järjestellä tekemättömiä asioita. Morsian on nimittäin väittänyt kaikille että järjestelyt ovat hyvällä mallilla mutta päätti kuitenkin listata maanantaina hoitamattomat tehtävät. Listasta tulikin 17 kohtaa pitkä! Ja ei kun hommiin...

Nyt on sitten varattu aktiviteetteja häämatkalle, tilattu vieraskarkit, haettu maistraatista esteidentutkintalomake ja tehty soittolistat Spotifylle.

Viimeinen olikin se kaikkein vaikein osuus. Morsian on nimittäin ainakin vuoden koonnut listaa kaikista ihanista (mutta ei liian imelistä tai ylisoitetuista) rakkauslauluista. Ja tietysti sen taustatyön jälkeen ei tee mieli tyytyä mihinkään vähempään. Omalla koneella Spotifytä ei ole koska se ei toimi Ubuntussa kunnolla. Ja koska lista sisältää Kirkaa, Rauli Badding-Sommerjokea, Joe Cockeria, Nick Cavea ja kaikkia muita artisteja joita omassa levyhyllyssä ei ole, niin levyjen polttaminen ei tule kuuloon - varsinkaan kun sillä koneella ei voi myöskään polttaa levyjä. Joten Spotify oli ainoa vaihtoehto.

Selvisi sitten että Spotify kyllä toimii jotenkin tälläkin koneella mutta se saattaa yllättäen jumittaa koko koneen. Niin kuin eilen kävi. Onneksi kuitenkin vasta sen jälkeen kun morsian sai koottua 5 tuntia ruokailumusaa ja 4 tuntia tanssimusaa. Valitettavasti listat menivätkin vahingossa sulhasen Spotifytilille joka väittää ettei muista salasanaansa. 

Viimeinen epäselvä asia on saako juhlapaikan äänentoistolaitteisiin liitettyä kannettavaa tietokonetta... Mutta se selviää ensi viikolla. Ja tälle morsiamellehan mikään muu ei ole vaihtoehto!

P.S. Jos sinulta puuttuu vielä lauluja niin tämä keskustelu rakensi lähes kokonaan sen ruokailun taustamusiikki-listan. Kiitos!