Pitsiä muttei huntua

Morsiamesta tuntuu melkein mahdottomalta paljastaa pukutoiveensa täällä. Sehän on se yksi asia joka kannattaisi pitää salaisuutena. Toisaalta tämä blogi on anonyymi ja morsian pitää epätodennäköisenä että lähipiiri olisi ainakaan vielä tänne löytänyt. Silti.

Puvusta on tosin vihjailtu parissakin postauksessa ja morsiamella on vahva mielikuva siitä mitä haluaa. Kuten sanottu, huntua ei tule mutta pitsi olisi todella mieluisa materiaali. Mitään kermakakkua morsian ei päälleen halua, eikä vannehametta, eikä laahusta. Ei hörhelöitä, ei pienen pieniä ruusuja, mieluiten ei edes strasseja. Ja pitsin täytyy näyttää nätiltä ja aidolta eikä sellaiselta koneella tehdyltä massatuotteelta. Pari inspiraatiokuvaakin löytyi.

Viimeinen on ehdoton lemppari mutta toiseksi viimeinen on vahva kilpailija koska siinä morsian tykkää kaksivärisyydestä. Viimeisessä puolestaan tuo vyötärökoriste pistää silmään. Väärällä tavalla.

Myös hääpuvun budjetti on vaatimaton, varsinkin kun ottaa huomioon vaatimukset. Morsian ei mielellään pistäisi siihen 300 euroa enempää koska se on vain yksi puku jota (toivottavasti) pidetään vain yhtenä päivänä. Vuokrapuku ei taas todennäköisesti tule kuuloon koska morsian on melko lyhyt. Niinpä ajatus on kiitänyt lahden toiselle puolelle. Sieltä voisi hakea puvun joka mahtuu budjettiin ja täyttää toiveet. Toisaalta sitäkin joutuisi todennäköisesti lyhentämään ja se taas kasvattaisi hintaa. Ja pitsin lyhennys! Parempi jättää ajatus hautumaan.

Morsian sai kommentin että kyllä siviilivihkimis/pieni budjetti/vain muutama vieras-häissäkin voi laittaa kunnon hääpuvun päälle. Jotenkin se tuntuu vieläkin kummalta mutta toki hääkuvassa pitää näyttää siltä että se on hääkuva. Eli helman pituudesta ei ole vielä tietoa, tämäkin teksti oli pääosin kirjoitettu ennen kuin suunnitelmat muuttuivat.

Lisäksi morsian aloitti elokuussa "Kaksikymmentä kiloa pois"-projektin mahtuakseen unelmapukuunsa.

Vie sinä, minä vikisen

Morsian soitti kaksi pelottavaa puhelua ja perui varatut kurkistuskäynnit. Kukaan luurin toisessa päässä ei haukkunut, kutsunut hätäilijäksi tai muutenkaan puhunut mitenkään muuten kuin ystävällisesti. Morsian ei myöskään purskahtanut itkuun sanoessaan että "voi olla että tulemme toisen kerran, en vain osaa sanoa milloin". 24 hengelle kokonaista kartanoa tuskin raaskii vuokrata.

Kyllä, tilanne on vielä vähän herkkä. Morsian valehtelisi jos sanoisi ettei harmita yhtään. Ja kyllä, n. 80 henkeä olisi ollut kompromissi kun taas minihäät näyttää sulhasen tahtoon taipumiselta. Mutta täytyy sanoa että sulhanen taipuu todella usein morsiamen tahtoon. Ja morsian kyllä sanoi että "sitten saan sen värisen sohvan kuin haluan ja sen värisen makuuhuoneen seinän kun haluan..." Eli eihän kompromissit tarkoita sitä että joka asiassa pitää tulla puolitiehen vastaan. Elämä on luovimista kahden mielipiteen välillä.

Sitä paitsi, jos häät ovat suht' halvat niin häämatka voi suunnata vaikka minne! Kuuhun!

Nyt sitten täytyy vaan alkaa miettimään maistraattipukeutumista. Vaikka suunnitelmissa ei ollutkaan prinsessaunelmaa niin silti jännittää tuntuuko hääpuku liian juhlavalta maistraattiin ja ravintolaan? Vaikka morsian oli ajatellut kokopitkää pukua niin juuri äsken naimisiin.infossa vilahti polvipituisia valkoisia pukuja jotka ehkä ovat parempi valinta maistraattiin. Polvimitta vähän keventää ja ehkä arkistaakin pukua juuri sopivasti. Ja silti näyttää virallisissa kuvissa hääpuvulta, varsinkin jos kuvissa ei näy jalkoja. Sitä paitsi sellainen sopii tällaiselle lyhyelle morsiamelle paremmin kuin kokopitkä, maata viistävä puku.

Ihan varmasti morsian jää henkiin vaikka häät eivät menisi hänen nuottiensa mukaan.

P.S. Ja tulevalle anopille täytyy vaan sanoa etteivät mummot ja kummit pääse mukaan, piste.

Kaikkea ei voi saada

Morsian sai viime viikon postaukseen muutaman ohjeen linjalla "älä tyydy minihäihin, voit katua niitä" ja "kuuntele omaa fiilistä". Valitettavasti se ei riitä. Täytyy myös miettiä miltä sulhasesta tuntuu ja kuunnella mitä hän on mieltä.

Eilen saunassa käytiin ziljoonas keskustelu aiheesta meidän häät. Ja morsian on nyt sitä mieltä ettei voi apinanraivolla vaatia häitä jotka ovat hänelle mieluisat, vaan elämässä pitää tehdä kompromisseja. Jos toinen ei halua niin toinen ei halua. Tuskin ne sukulaiset aivan mielettömän ison herneen nenään siitä vetävät. Tai jos vetävät niin seurustellaan jatkossa sitten niiden loppujen sukulaisten kanssa.

Morsian siis yrittää ymmärtää että häät ovat meidän juhla. Ettei toista voi muuttaa. Ja se että valitsi tämän sulhasen tarkoittaa että valitsi sen sellaisena kuin se on eikä mitään ideaalimielikuvaa joka sulhanen voisi olla jos morsian voisi sellaisen muovailuvahasta muotoilla. 

Muutama päivä aiemmin morsian oli puhunut äitinsä kanssa puhelimessa ja äiti oli sanonut ihan toiseen asiaan ja toisen ihmisen kohdalla että "elämässä täytyy vain oppia sietämään sitä ettei kaikkea voi saada". Ne keskisuuret sukuhäät taitavat olla se asia mitä tämä morsian ei elämässä saa. Mutta jos tilalle saisi jotain muuta? Tony Dunderfelt taas sanoo että "saat sen mistä luovut". Jota morsian ei kyllä ymmärrä yhäkään.

Voi olla että morsian harmittelee joskus myöhemmin. Eikä lupaa etteikö heikolla hetkellä joskus tulevaisuudessa saattaisi vetää aihetta riidan keskellä esiin. Mutta toisaalta on monta elementtiä jotka kuitenkin onnistuvat sulhasen haluamissa häissäkin. Morsian voi ihan hyvin vetää päälleen valkoisen mekon maistraattihäihinkin (väitetään sitten vaikka että sitä kuvaa varten), morsian saa rakkaimpansa lähelleen, hääkakkua voi ihan hyvin leikata ja ravintolaan voi mennä syömään pienemmällä porukallakin.

Eli nyt suunnitelma on se että jonain (kesä)perjantaina vuonna 2012 kaupungissa X (mahdollisesti silloisessa kotikaupungissa) mennään maistraattiin ja sen jälkeen syömään. Valokuvaus ennen maistraattia. Ravintola varataan vain meille. Vieraita on 22 ellei morsian (tai sulhanen) saa siihen mennessä uusia tärkeitä ystäviä tai nykyiset ystävät löydä puolisoita tai saa lapsia. Vieraista saa tulla maistraattiin kaikki jotka haluavat/ehtivät. Ja juhlien jälkeen hääpari vetäytyy illalla morsiussviittiin syömään mansikoita.

Ei tarvitse askarrella pöytäkoristeita, ei tarvitse varata hääbändiä, ei tarvitse miettiä lapsille lastenhoitajaa, ei tarvitse maksaa vihkijälle lauantaina matka- ja vihkimiskuluja, ei tarvitse koota valokuvista diaesitystä, ei tarvitse pähkäillä tarvitaanko juontajaa, ei tarvitse maksaa kimppua eikä heittää sitä.

Mistä morsian ei vieläkään aio luopua: valkoinen mekko, valkoiset kengät, sormus, kampaus, kutsukortit, hääkarkit, kiitoskortit (ja ilmoituskortit sukulaisille jotka nyt eivät ole paikalla), ravintolaruoka+hääkakku, hääsviitti, häämatka, virallinen valokuva. Perhe ja ystävät läsnä. Piste.

Se toimii!

Silläkin uhalla, että ne lukijat jotka etsivät täältä vain häihin liittyviä ihkujuttuja kuten tylliä, sormuksia ja vaaleanpunaisia unelmia, pettyvät pahasti lisäsi morsian tänne kuntokuurinsa liittyvän sivun. Sosiaalinen paine kun auttaa pysymään tiukkana.

Edellisen kerranhan morsian laihdutti Painonvartijoiden avulla. Lisäksi morsiamen äiti auttoi maksamaan suolaisen viikkomaksun ja se jos mikä varmisti että kuntokuuri otettiin tosissaan. Nyt Painonvartijat kuitenkin poistuivat Suomen markkinoilta ja täytyi löytää uusia keinoja.

Onneksi Kiloklubi oli jo ennestään tuttu ja ehkä vähän terveellisempikin vaihtoehto kuin PV. Tosin tällä kertaa morsian ei jaksa merkitä syömisiään teelusikallinen kerrallaan. Kiloklubia käytetäänkin lähinnä liikunnan tarkkailuun. Eli onko sitä tarpeeksi ja oikeassa suhteessa. Lopussa luotetaan maalaisjärkeen. Ja homma toimii!

Maanantaina vaaka näytti 1.4 kg vähemmän kuin kuukautta aiemmin! Juuri sopiva tahti. Lisäksi lauantaina joka oli laillinen herkkupäivä, morsian leipoi omenapiirakan. Illalla oli kuitenkin jumppapallotreenin vuoro ja sen jälkeen ansaittu lysähdys telkkarin eteen. Silloin morsian mietti että jos ei nyt ota karkkia niin seuraava mahdollisuus on viikon päästä. Kuitenkin 45 min. jumppapalloähellyksen mitätöiminen kourallisella karkkia tuntui tyhmältä joten sinne jäivät varjellut lempikarkit keittiön ylähyllylle.

Eilen morsian pohti minihäitä ja mietti ettei olisi niin kammottava idea mennä perjantaina maistraattiin ja sen jälkeen syömään minihääporukalla. Sellaisiksi päiviksi valikoitui 11.02.11, 11.03.11 tai 11.11.11. Kunnes morsian muisti että oli päivä, seura tai puku mikä tahansa, hän haluaa olla hääkuvissa hoikka ja kaunis. Ja Kiloklubi on sitä mieltä että hoikka ja kaunis on mahdollista 43 viikon päästä. Eli 11 kuukauden, eli siis aikaisintaan elokuussa 2011. Jolloin kaksi ensimmäistä päivämäärää eivät kyllä onnistu.

Mutta kaikki on yhä auki. Tänään pitää soittaa ja perua kurkistuskäynnit. Painonpudotusta voitte seurata yläpalkin sivulta (jos siis kiinnostaa).

Kiitos kommenttilaatikkoon eilen kommentoineille! Odotin vähän myös niitä "Juuri niin, ei häissä tarvita kuin te kaksi"-kommentteja mutta kaikki kommentit otetaan täällä ilolla ja mielenkiinnolla vastaan. Hyviä perusteluja tuli.