torstai 26. heinäkuuta 2012

Juhlat

Sillä aikaa kun vieraat tulivat omia aikojaan juhlapaikalle kävi morsiuspari sujauttamassa vierassuklaat pöytiin ja esittäytymässä henkilökunnalle. Sitten äkkiä takaisin ulos vastaanottamaan vieraat vielä kerran ja siitä kehkeytyikin aikamoinen kuvaussessio kun aurinko helli. Ja tosiaan niitä vieraita oli 22 vaikka lähes kaikista kuvista voisi päätellä että ketään ei tullut paikalle. Kurkatkaa vaikka viimeinen kuva.

Morsiamen toive yhteisryhmäkuvasta kaikkien 24 henkilön kanssa ei toteutunut kun sulhasesta se oli liian vaikeaa toteuttaa, sille ei ollut oikein paikkaa ja se olisi vaatinut ulkopuolisen kuvaajan (joka olisi todennäköisesti saanut käteensä ainakin 8 kameraa) tai automaattilaukaisimen. Sen sijaan tuli otettua monenlaisia ryhmäkuvia. Äidin ja siskon kanssa ei vaan muistettu ottaa yhtäkään.



Sulhasen sisko ja veljen avovaimo olivat laittaneet pöydät juuri niin kuin pitikin ja kieputtaneet vielä huiskutuskeppien silkkinauhat paljon nätimmin kuin morsian olisi osannut. Feikkitimantit olivat kuulemma loppuillasta hyvää ajankulua kun niitä pystyi järjestelemään erilaisiin muotoihin. Myös huiskutuskepit olivat tykättyjä ja muutama vieras halusi omansa mukaan. Mienasivat kotimatkalla esittää kuskille kysymyksiä tai viihdyttää pikkuvieraita (niitä siis käytettiin "Kuka on vaihtanut sulhasen/morsiamen vaipat"-leikissä.). Äidit halusivat mukaan myös sen pöytäohjelman jossa oli heidän vanhempiensa kuva.


Harmi ettei vieraskirjataulusta (vasen alareuna) tullut yhtäkään kuvaa täytettynä. Nyt se on pakattu jo muuttolaatikkoon mutta palataan asiaan kun siihen saadaan vaihdettua joku potrettikuvauksen kuva. Hieno tuli! 

Hääkirja ja valokuva-albumi kiinnostivat myös vieraita ja hääkirjasta sai jopa vähän apua häävisaan. Häävisan muuten voittivat sisäpiirin tiedon takia vanhempien pöytä. Mutta eivätpä nekään kaikkea tienneet! Taisi mennä kaksi väärin!

Se toinen "vieraskirja" eli postikortit hääparille ei sitten ollut kovin suosittu vaikka morsian yritti vihjata että useammankin saisi täyttää jos vaikka loppuillasta tulisi uusi inspiraatio. Morsian siis toimi häiden seremoniamestarina kun ei ollut esim. bestmania valittuna. Ja sitä ainoaa mahdollista bestmania oli jo pyydetty kuvaamaan häitä joten kaksoisroolitus ei olisi toiminut. Hyvin toimi eikä kukaan varmaan ihmetellyt liiemmin, kyseessä kun oli tämä puhelias ja töikseenkin ryhmien edessä höpöttävä morsian.



Morsiamen isää silminnähden tosin vaivasi se ettei hän tiennyt juhlista mitään etukäteen tai milloin tapahtuu mitäkin. Olkoonkin että pöytäohjelmissa tosiaan oli se ohjelma (ilman kellonaikoja). Juhlapaikan henkilökunta toisaalta ei ollut moksiskaan kun morsian ei osannut sanoa muuta kuin että pitkät tauot ruokien välille ja että kakku olisi kiva leikata kello 22 ja häävalssi tanssia sitten sen jälkeen joskus, ennen kello 23.

Kuitenkin morsian on aika iloinen että vieraille, perheille ja kavereille, ei oltu hölisty liikaa yksistyiskohtia (tosin yksi vieras tunnusti lukeneensa blogia koko ajan, mutta vain yksi!). Ilman tarkempaa ohjelmaa tai hirveästi ohjelmanumeroitakin tuntui että vieraat viihtyivät. Ja mikä ehkä tärkeintä, morsiuspari näytti ainakin viihtyneen. Morsiankin nauraa kitarisat näkyvissä valtaosassa kuvista. Ja yleensä niin vakavasta sulhasestakin irtosi monta hymyilevää kuvaa.


Ruoka oli mielettömän hyvää ja sai kehuja vierailta. Ja lisäksi sitä oli tarpeeksi. Kukaan ei tainnut käydä nakkikiskalla kotimatkalla ja morsiankin pysyi hymyilevänä koko illan. Oli oikein toimiva ratkaisu että alkuruoka haettiin itse ja pääruoka tarjoiltiin pöytiin mutta unohdettiin vaan mainita että niitä alkuruokia saa hakea pääruoankin kaveriksi. Tai sitten kenellekään ei mahtunut enempää mahaan.



Hääkakkukoriste yksi suurista salaisuuksista, josta sai myös hyvää jutun aihetta. Sen on tosiaan tehnyt Painted by Cakesin Emma Tampereella ja sulhasrukalla oli onneksi työmatka sinne päin kesäkuussa jolloin hän pystyi hakemaan koristeen. Onneksi Emma ei asunut edes Tampereen laitamilla (tai Utsjoella). Ainoa morsiamen puolustus oli "No kun mä halusin". Ja se oli juuri sellainen kuin pitikin ja täydellinen piste i:n päällä. Nämä häät olivat pienet mutta silti ne oli hiotut ja viilatut ja näin vieraille haluttiin viestittää että nähtiin näin paljon vaivaa kun tekin näitte vaivaa tulla tänne asti.


Tämä kuva on yksi syy miksi juhlapaikan valinta meni nappiin. Aika monesta häästä jää todella huonot kuvat kakunleikkauksesta ja valssista koska juhlatila on niin pimeä. Näissä häissä riitti valoa yllinkyllin kello kymmenen jälkeenkin!

Ilman livebändiä vieraita ei juuri saatu tanssimaan, josta morsian ensin harmistui mutta katsoi sitten pöytiin päin ja näki ettei ne nyt ainakaan murjottaneet sieltä. Ei sitten tanssita, keskustellaan ja pidetään hauskaa muuten. Vanhemmat jaksoivat puoleen yöhön ja valtaosa kavereista lähti morsiamen ja sulhasen kanssa samalla ovenavauksella kello 1:15. Morsian ei olisi kyllä malttanut lähteä silloinkaan!

Voisikohan häitä viettää joka vuosi?

Vihkiminen

Morsiuspari lähti maistraatille hyvissä ajoin. Heitä oltiin pyydetty olemaan paikalla n. 10 minuuttia ennen seremoniaa (sulhasen huvitukseksi tarkalleen "kymmentä vaille puoli.". Morisusparin yllätykseksi myös vieraita oli paikalla hyvissä ajoin joten ennen sisäänastumista ehdittiin räpsiä paljon kuvia.

Sitten hääpari meni sisälle viemään tavaroita vihkisalin viereiseen huoneeseen ja selvittämään viime hetken paperiasiat. Todistajiksi pääsivät morsiamen äiti ja sulhasen isä.


Vihkiminen alkoi lyhyellä esipuheella joka oli maistraatissa valmiina. Hirveästi siitä ei jäänyt mieleen vaikka morsiuspari saikin lukea sen jopa etukäteen. Googlaamallakaan ei tekstiä löytynyt. Harmi. Se oli nimittäin todella nätti ja sopiva. Täytyy laittaa maistraatiin sähköpostia heti kun tämä muuttorumba on tanssittu. Vihkijä oli oikein miellyttävä ja koko tilaisuus intiimi ja rento.



Ennen sormuksen saamista morsian luki sulhaselle Anna-Mari Kaskisen runon. Alussa meinasivat kyyneleet nousta pintaan ja puolivälissä, myös mutta tulipas kuitenkin luettua loppuun asti! Ihanana sattumana sisko kertoi onnitellessa että oli valinnut saman runon onnittelukorttiin!



Morsian pääsi harjoittelemaan ensimmäisen kerran uutta nimeään maistraatin vieraskirjaan!


Tästä tuli virallinen ulosastumiskuva vaikkei morsiuspari tajunnutkaan että sen takia sulhasen veli pyysi heitä tulemaan ulos. Ei voi mitään. Ei tullut nostettua käsiä ylös tai edes katsoa kameraan ennen kuin pysähdyttiin rappujen päähän. Huomatkaa sulhasen kädessä oleva kukkakimppu, sen antoivat lahjaksi morsiamen ystävät! Eli kimputon morsian sai kuitenkin kimpun (tai kaksi, jos mukaan lasketaan ne sulhasen ostamat ruusut kotona!).


Ennen hääpaikalle siirtymistä morsian innostui vielä esittelemään sateenvarjoaan vieraille vaikka sitä ei sitten tarvittukaan ollenkaan, pelottavista pilvistä huolimatta. Onneksi ei satanut. Vieraille ei nimittäin oltu hankittu kyytiä hääpaikalle, matkaa kun oli 300 m ja se oli lyhyempi kävellen kuin autolla. Morsiankin oli suunnitellut kävelevänsä sen samaa, mutta onneksi muut ovat fiksumpia (eli taas sulhasen veli pääsi kuskiksi). Tosin jos olisi satanut niin Jyväskylän taksikeskus olisi saanut muutaman soiton. Eli suunnitelma senkin varalle oli.

P.S. Saattoi johtua kuvauspaikasta mutta virallisten kuvien ottamisen jälkeen morsiamelle tuli sellainen olo kuin hän olisi astunut ulos Titanic-elokuvan kuvauksista. Eikä tämä nyt ollut ollenkaan negatiivinen juttu...

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kuvaus

Kampaajalta morsian palasi kävellen. Ei ihan suositeltavaa. Koskaan aiemmin morsian ei ole joutunut lokin kakkimaksi joten eikö perjantai 13. päivä - hääpäivä - ole juuri se oikea kun näin melkein tapahtuu? Se oli oikeasti sekunnista kiinni ja vasta parin askeleen päästä morsian tajusi kuinka kakkapläjäys keskellä kampausta olisi sotkenut koko päivän!

Morsiamen pukeminen oli melko helppo operaatio joten sulhasen veljen avovaimolle jäi tehtäväksi lähinnä muutaman muuttolaatikon siirtäminen sulhasen kanssa ennen morsiamen tuloa, kameran käyttäminen (tarvittiin mallikuva vieraskirjaa varten hääpaikalle), vetoketjun kiinni vetäminen, juhlapaikan koristeiden vastaanottaminen ja kuvauspaikalle kyyditseminen.

Sulhasen ensimmäinen kommentti nähdessään morsiamen ei ollut "Vau!" tai "Olet kaunis!" vaan "Ajattelit sä syödä vielä jotain? ... Et ilmeisesti.". Juu, ei ollut paljon syöminen mielessä... Tietysti kaksi ensimmäistä olisi ollut kivempi kirjoittaa Hääkirjaan.

Vesa oli jo valmiina yliopistolla ja kun hän avasi Seminariumin juhlasalin ovet morsian huokaisi onnesta. Huone näytti vielä hienommalta kuin morsian muisteli!

Vesan kanssa oli oikein mukavaa ottaa kuvia ja tunnelma oli rento. Vesa myös kuunteli morsiamen toiveita ja otti muutaman morsiamen toivoman kuvankin. Ja ihan kuvauksen lopuksi päästiin nopeasti ulos ottamaan muutama ulkokuvakin. Näistä toinen saattaa olla virallinen kiitoskuva joten niitä ei paljasteta. Ihan varmaa päätöstä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Vesalta tuli lopulta 2 kuvaa sulhasesta, 7 kuvaa morsiamesta ja 12 yhteiskuvaa joista valita.






Kaikki kuvat Vesa Muhonen Taikalaatikko

Potrettikuvat ovat ihan mahtavia! Suurin ongelma tosiaan on että mikä kuva laitetaan viralliseen kiitoskorttiin. Onneksi itselle ja vanhemmille tehdään hääkuvakirja johon saa kaikki mahtumaan.

Kuvauksen jälkeen sulhasen veli tuli heittämään hääparin takaisin kämpille jossa oli tunti aikaa syödä jotain. Nyt morsiankin ymmärsi että seuraava ruoka tulisi aikaisintaan klo 17, tunki keittiöpyyhkeen mekon kauluksesta sisään ja mussutti vähän karjalanpiirakoita.

Mutta se jännitys ei tullut vieläkään, olo oli vain innostunut! Ja hirveän onnellinen siitä että aurinko alkoi voittaa sadepilvet ja miten hyvin päivä oli mennyt tähän asti. Ja eniten onnellinen siitä että kohta pääsee sanomaan tahdon!

Paitsi että sen kotona vietetyn tunnin aikana sulhanen tajusi että ne vieraiden hääkarkit ovat yhä kaapissa. Ei muuta kun soitto hääpaikan koristelutiimille että älkää hätääntykö, meillä on ne vielä täällä. Sitten vaan hääkarkit omaan kassiin mukaan. Onni on fiksu sulhanen! Morsian ei olisi itse muistanut ajatella karkkien olinpaikkaa ollenkaan vaikka kirjoittikin tiimille edellisenä iltana kymmenen jälkeen varmuuden vuoksi ohjeet mitä tulee mihinkin. Ohjeet kyllä alkoivat lauseella "Jos uskotte pärjäävänne ilman näitä niin heittäkää tällä vaikka vesilintua...". 

Morsian olisi halunnut ostaa nätin paperikassin jossa kuljettaa esim. varakengät maistraattiin ja hääpaikalle mutta hääviikolla kauppojen kiertely alkoi tökkimään eikä ensimmäisessä ollut kuin violetteja joten tavarat pakattiin Saariselältä ostettuun kangaskassiin. Näkyy seuraavan postauksen kuvassa...

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kampaajalla

Aloitetaan hääpäivän tarinat loogisesti alusta.

Morsiamen kampaaja oli siis kello yhdeksältä. Edellisenä iltana oltiin illallistettu vanhempien kanssa ja vaikka yritettiin ottaa rauhallisesti ja tultiin kotiin joskus kello kymmenen aikaan niin silti morsian havaitsi sulhasessa vaikeuksia herätä ja lähtikin siis kampaajalle vähän jännittäen että pääseekö sulhanen sängynpohjalta ylös kello kymmeneksi.

Tietysti kampaajalla morsian huomasi että kamera tuli mukaan ilman pattereita joten kampauksesta ei saatu vaihekuvia.

Onneksi sulhanen kuitenkin saapui paikalle minuutin yli kymmenen hiuskukkien ja kameran kanssa. Niin ja aivan valtavan kokoisten valkoisten ruusujen (morsian oli hienovaraisesti vihjannut että tämä voisi olla se päivä kun sulhanen tuo kukkia kotiin jotta niitä olisi seuraavana aamuna aamupalapöydässä, ja kuinka sitten kävikään...)


Minna kehui morsianta rauhallisimmaksi morsiameksi pitkään aikaan ja olokin oli sellainen. Ei jännittänyt yhtään, ei pelottanut yhtää eikä varsinkaan kaduttanut. Oli vaan innostunut ja rakastunut olo ja lähinnä oli vaan kiire saada kaikki alkamaan ja päästä sanomaan tahdon. Koskaan ennen ei morsian ole varmaan ollut 36 tuntia yhtä hyvällä tuulella ja yhtä hymyä koko ajan. 

Kampaus onnistui todella hyvin. Stailin Minna oli miettinyt sitä vielä koekampauksen jälkeen ja siihen tehtiin muutama muutos. Sivukiehkura oikealle puolelle ja vähän pöyhkeämmäksi päältä ja paljon kiiltoa (ja lisää volyymiä kolmannella lisäkkeellä). Orkideat morsian vaati vasemmalle puolelle sillä oikealla poskella ruusufinni on näkyvämpi. Minna taipui lopulta asiakkaan tahtoon vaikka näin ne ei maistraatin kuvissa näykään (morsian vasemmalla ja sulhanen oikealla, you know).


Sulhasen kampausta siistittiin ja naamalle levitettiin puuteria. Koko operaatio oli ohi tunnissa ja sulhanen pääsi päästämään veljensä avovaimon sisälle odottelemaan morsianta (toimitus korjaa: sulhasella ei siis ole kahta siskoa niin kuin joku meni aiemmassa postauksessa väittämään...).


Meikkiäkin Minna oli pohtinut ja päätyi siihen että luomille laitettiin vain persikkaa ja unohdettiin se tunkkainen ruskea. Sekä meikistä että hiuksista tuli valovuosia parempi kuin testipäivänä.

Orkideoista varoitelleet ja muut asiasta kiinnostuneet: kestivät hiuksissa koko päivän klo 22 asti kunnes morsiamen siskon poika (6 kk) harjoitteli tarttumista ottamalla yhdestä nyrkkiotteen! :D Onneksi kukkakauppa oli valmistellut paljon sovittua isommat hiuskukat joten kaksi kukkaakin näytti ihan hyvältä häävalssikuvissa. Sitä paitsi se pikkuhurmuri nyt olisi voinut repäistä vaikka hameeseen halkeaman eikä morsian hirveästi välittäisi...

Morsian on niin tyytyväinen siihen ettei käynyt muuttamassa kukkatilausta varoittelujen takia! Orkideat olivat ihanat hiuksissa, aivan täydelliset ja vieraat kehuivat koko lookia.

Kiitos Stailin Minna ja Anne! Olette ihan parhaita!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Pöytäohjelmat

Morsian suunnitteli ihan niitä tavallisia "taitellaan tämä paperi jotenkin niin että se pysyy pystyssä"-pöytäohjelmia. Näin varmaan käy aina kun humanistille annetaan paperi ja rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseään...

Kesäkuisten häiden jälkeen sulhanen rupesi sitten puhumaan pyöreistä pöytäohjemista...


Mustavalkoisissa kuvissa on hääparin vanhempien hääkuvat, ja kummankin äidinäidin hääkuva. Ilmeisesti isän vanhempien hääkuvat eivät säily lastenlasten käyttöä varten yhtä hyvin (eli montako ekstrahääkuvaa sitä pitääkään nyt omista teettää?). Tämä oivallus käyttää kuvituksena vanhoja suvun valokuvia syntyi taas morsiamelle kesäkuisissa häissä ja nyt vähän harmittaa että kutsukortissa oli  Googlen kuvahausta napattu kuva. Ja se tosiaan harmittaa ettei niitä isien vanhempien kuvia löytynyt kummankaan kotikotoa, pöytäohjelmia kun tuli juurikin kuusi kappaletta.


Koskaan ei tiedä mikä matkamuisto on hyödyllinen. Avaamaton Black Balsam-pullo viime kesän Riikan matkalta osoittautui loistavaksi kaulimeksi jolla autettiin pahvi muotoonsa (talon kummatkin kaksi kaulinta kun ovat mallia piirakkapuikula).


Morsiusparin ja vanhempien pöytään tule isovanhempien kuvilla varustetut pöytäohjelmat (sulhasen idea - "Näin saadaan kolme sukupolvea samaan pöytään." - <3). Kumpaankin vieraspöytään tulee sitten morsiusparin vanhempien kuvat. Ehkä ihan hyvä, morsiamella on aavistus ettei oma äiti jaksaisi katsoa omaa kuvaansa koko iltaa.


Ja niitä askartelujahan voisi hioa loputtomiin, nimittäin kun nämä olivat valmiit laittoi morsian kopiopaperi- ja pahviprototyypit sisäkkäin jolloin sulhanen totesi että valkoinen sisäpinta näyttäisi tosi hienolta... niin että keneltä se mopo meinaakaan lähteä keulimaan?

Ja tietysti se pitsiteippi loppui vaikka joku olikin uhonnut että "kyllä sitä on vaikka kuinka paljon" eli tänään pitää lähteä ostamaan lisää ja askarrella vielä päivä ennen häitä!

Huomenna! <3 <3 <3

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Morsiamen rakennuspalat


Oli pakko tehdä kollaasi jotta morsian voi fiilistellä pukematta kaikkea päälle... ;)

Uusi asunto Helsingistä on nyt sitten varattu ja hyväksytty - sulhanen skannaa juuri vuokrasopimukseen tarvittavia liitteitä. Missään nimessä morsian ei suosittele kaiken tekemistä heinäkuussa. Häät, häämatka ja muutto toiseen kaupunkiin kolmen viikon aikana saattaa aiheuttaa hitusen stressiä vaikka olisikin aloittanut ensimmäisen valmistelun kaksi vuotta ennen kyseistä päivää...

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Vieraskarkit


Kyllä, asia oli niin vakava että sulhanen puki valkoiset hanskat -  omasta päätöksestään, korostettakoon.


Helmiäispaperin kiilto ei erotu kuvista (eikä livenäkään kuin tietystä kulmasta) mutta kyllä se nyt tavallista kopiopaperia hienommalta näyttää. Kaupassa ei ollut vitivalkoista joten tämä on harmaaseen/vaaleanpunaiseen siftaavaa. Vaikea selittää sanoin.


Jokaisessa on toisella puolella lause jostain elokuvasta (varastin siis vähän Kittyn ideoita), eli siis 24 kappaletta, jokainen kääre uniikki. Ja tietysti osasta lauseista puuttuu artikkeleita ja muuta kivaa näin englanninopettajan mielestä....

Juuri nämä ovat se mistä morsian oli niin innoissaan pari viikkoa sitten. Silloin kun päätettiin ettei mitään tulitikkurasioita huolita (niitä kun oli jo kahden lähipiiriläisen häissä) eikä jakseta metsästää lehmuksen vihreitä karkkeja vaan hääkarkiksi tulee Marboun minisuklaalevyt, oli morsian tilaamassa myös tarrat niihin Now&Foreveristä. Sulhanen oli sitä mieltä että tehdään itse, saadaan paremmat. Erittäin skeptinen morsian oli sitä mieltä ettei tämä voi onnistua. Mutta onnistuipa mahtavasti!

Eli siis kuvankäsittely ohjelmalla kaikki kuntoon, tulostus, leikkaus ja "liimaminen" kaksipuoleisella teipillä. Sanottakoon kuitenkin että sulhanen oli eilen pari kertaa sitä mieltä ettei koko hommaan olisi pitänyt ruveta... 

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Hääviikon maanantai

Morsian meni aamulla hakemaan pukunsa ja myyjä kävi tarkistamassa olisiko sulhasenkin vuokrapuku valmiina. Olihan se! Mukaan lähti siis paljon aiottua suurempi lasti kun sateen todennäköisyyden takia oli sitten vielä ostettava se valkoinen hääsateenvarjo vaikka morsian tiesi se olevan sulhasen mielestä  maailman huonoiten käytetyt 35 euroa.


Voisihan sitä aina tuhlata lisää ja ostaa sulhaselle oman...


Viikon blondi-hetki kävi kun morsian sukelsi morsiuspukuun liikkeessä.


"Onko se helma vieläkin vähän pitkä?"
"Ehkä voisit laittaa ne kengätkin jalkaan..."

Ei voi mitään jos joskus intoa on enemmän kuin malttia!

Onneksi sitten kampaajalla hiuksiin laitettiin reilusti punaista väriä vaikka morsian olikin suunnittelut olevansa brunetti häissään. Hiusasioissa kaikki käy ja morsiamelle on helppo puhua ympäri mikä tahansa väri. Ja punainen niistä hiuksista puskee aina läpi laittoi minkä tahansa värin.

Hääpuku on kyllä ihana. Se sai paraatipaikan olohuoneen kirjahyllystä (koska makuuhuone on niin pieni ettei sitä uskalla roikottaa siellä 4 päivää) ja aina ohi kävellessään morsiamen tekisi mieli vetää se päälle tai vähintään koskettaa sitä.

Stressiä tai jännitystä morsian ei myönnä tuntevansa mutta kahtena viime päivänä päänsärky on kyllä vaivannut eli ehkä sitten kuitenkin...

Tänä iltana askarreltiin vierassuklaat ja paikkakortit, kuvia tulossa huomenna.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sateen todennäköisyys 98%

Ja tämä siis päivämäärälle 13.07.12. Ja kellonajalle 06-18. Tosi kiva.

Muutenhan sää ei hirveästi haittaisi mutta kun tarkoitus oli ottaa ne viralliset kuvat ulkona. Kuvaaja kyseli jo kesäkuun alussa hääparin näköisiä sisäkohteita joihin voisi hankkia pääsyoikeuden jos perjantaina sataa kaatamalla. Morsiamelle, eikä sulhasellekaan, ei tullut juuri mieleen itsensä näköisiä paikkoja jotka vielä näyttäisi kivoilta kuvissa (Suomen käsityönmuseo on aivan liian pimeä, jumppasali aivan liian arkinen ja miehen työpaikka ihan... ööö... jotain). 

Tänään sitten survottiin kolme kohdetta listalle:


Seminariumissa morsian on istunut luennoillakin joten siksikin se olisi sopiva, Marttojen talo näyttää sisältä vähän sellaiselta kartanolta johon morsian suunnitteli häitä alunperin ja Toivolan piha - yhä keskeneräisenä - toisi kuviin sellaista ronskia kontrastia joka olisi vain hyvä. 

Eilen hääpari kävi nimittäin katsomassa niitä ulkopaikkoja ja morsian totesi ettei graffitit penkeissä haittaa yhtään. Rock! Mukaan pitää vaan muistaa ottaa savetteja (linnunkakkojen pyyhkimistä varten) ja muovipussi (Neron portailla istumiseen) - jos siis sääherra muuttaisikin mielensä ja toteuttaisi tämän morsiamen viimeisen toiveen.


Voi kyllä että tulee otettua modernisti trash the dress kuvat ennen häitä! ;D

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Hääjuhlan ohjelma

Vihkiminen
Siirtyminen juhlapaikalle kävellen (matkaa n. 300 m)
Alkumalja, todennäköisesti morsiamen isä sanoo jotain mutta toivottavasti morsian ehtii/pystyy ensin
Alkuruoka buffet-pöydästä
Huiskutusleikki ("Ne saa huiskutta jotka muistaa sulhasen syntymän" jne)
Pääruoka pöytiin tarjoiltuna
Puheet
Hääkakku
Vapaata seurustelua
Häävalssi
Villiä menoa klo 23 jälkeen (kun saa soittaa mitä lystää)

Onneksi vieraita on niin vähän niin morsian aikoo istahtaa jokaisen viereen ja vaihtaa muutaman sanan. Lisäksi vieraat voivat katsoa Hääkirjaa, morsiamen kokoamaa valokuva-albumia parin kuvista vauvasta nykyhetkeen, kirjoittaa nimensä vierastauluun ja "lähettää" morsiusparille onnentoivotuspostikortteja. Lisäksi jokaiseen pöytään jaetaan kaksi tietokilpailumonistetta ja pöydät saavat itse päättää miten jakautuvat ryhmiin vai jakautuvatko mitenkään. Eniten oikeita vastauksia saanut ryhmää saa palkintokassin.

Vähän se oma ohjelma kuulostaa niukalta kun ei ole ilotulitusta, napatanssijoita, kyyhkysiä eikä muitakaan sirkushuveja. Ei edes minkään heittoa tai kenenkään ryöstöä. Pitää vaan jaksaa uskoa että hyvä ruoka, juoma ja seura saa vieraat viihtymään ja että tunnelma on leppoisa eikä ketään nolata - tai siis koska ketään ei nolata. Toisaalta morsian ei panisi pahakseen jos joku vieraista olisi järjestänyt yllätysohjelmaa mutta ei oikein usko näin käyvän.

Yhtälailla morsian toivoo että vieraat löytävät itse jatkopaikkaan koska ei ole bestmania joka tämän organisoisi.

Onneksi ystävät ilmeisesti tulevat hyviin juttuun keskenään ja morsiusparin pöydässä voi vanhempien keskustelu virrata vähän liiankin vuolaasti. Lisäksi on kaksi pikkuhurmuria jotka varmaan järjestävät ohjelmaa omasta takaa. Paljon enemmän sitä stressaisi kahden suvun sukuhäissä joissa olisi paljon toisilleen tuntemattomia ja mahdollisesti yksinäisiä vieraita. 

torstai 5. heinäkuuta 2012

11 kysymystä


1. Mikä on ollut tähän mennessä parasta häiden suunnittelussa?
Ihan kaikki! On ollut ihanaa suunnitella omia juhlia ja päättää kaikista yksityiskohdista (tietysti sulhasta konsultoiden) ja saanut palvelua paikoista vain sanomalla "Ne/se tulee mun häihin". Ja sekin oli ihan mahtava power trip että meni ravintolaan sanomaan mitä tarjotaan ja miten!

2. Entä hankalinta / tylsintä?
Se että on täydellinen visio päässä jostain yksityiskohdasta mutta se ei löydykään ensimmäisestä kaupasta. Eikä ehkä kymmenennestäkään.

Toinen hankala asia on ollut se että pitää tehdä 600 euron päätöksiä eikä voi olla ihan varma että onko se oikea päätös. Puku, sormus, juhlapaikkakin ovat olleet sellaisia. Jokaisen kohdalla morsian on viettänyt öisin monta unetonta tuntia mutta onneksi kaikki on ajatukseen totuttua tuntuneet juuri oikeilta.

3. Tietävätkö läheiset blogistasi?
Olen maininnut että pidän blogia häistä mutta kieltäytynyt kertomasta osoitetta koska toivoisin että häissä olisi paljon yllätyksiä vieraille.

4. Minkä elokuvan näit viimeksi ja mitä pidit siitä?
Muutimme eläintarhaan; oli todella hyvä. Luin sen jälkeen tarinan myös kirjana ja nyt tiedän mitä teen jos kyllsätyn nykyiseen työpaikkaan.

5. Mitkä ovat tämän hetken soittolistojesi soitetuimmat biisit (top 5)?
PMMP - Heliumpallo
HIM, Apocalyptica & The Rasmus - Bittersweet
The Rasmus - I'm a mess
Adele - Someone like you
Ihan mikä tahansa kappale häiden soittolistalta

6. Miten hemmottelet itseäsi?
Hyvällä ruualla, lasilla viiniä, joskus hierojalla tai kampaajalla. Ja häitä edeltävänä päivänä hemmottelen itseäni elämäni ensimmäisillä kynsisalongissa laitetuilla kynsillä.

7. Mikä on mielestäsi paras kotimaankohde kesäreissulle?
Tampere on yksi lempikaupungeistani, tietysti heti Helsingin jälkeen mutta ei Jyväskyläkään huono kesäkaupunki ole.

8. Mitä eväitä pakkaisit piknik-koriin?
Mansikoita, kanankoipia ja salaattia. Ja ehkä jotain herkkua jälkiruoaksi. Macaronseja tai kuppikakkuja. Ja skumppaa voi juoda ihan aina ja missä vain.

9. Mikä on parasta (hää)blogin pitämisessä?
Nähdä miten suunnitelmat kehittyvät ja huomata että joku asia jota olin harkinnut jo kaksi vuotta sitten toteutuu tai on säilynyt mukana muuttumattomana. Ja kaikki kommentit on ihania ja osa myös todella hyödyllisiä!

10. Missä asioissa olet mielestäsi hyvä?
Päättämään asioita nopeasti. Todella paljon parempi kuin sulhanen. Kärsivällisyys ei sitten ole valttikortti...

11. Minkä taidon haluaisit osata?
Haluaisin osata laulaa.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Mulla on visio!

Keskiviikkona asiat olisivat voineet mennä vähän paremmin putkeen. Morsian oli nimittäin pyytänyt ravintolalta laskelmaa loppusummasta, jotta voitaisiin päättää lisätäänkö siihen vielä vähän piikkiä kaikkien ruokailuun kuuluvien juomien lisäksi, jottei kukaan pihiyttään istu loppuiltaa suu kuivana. Samalla morsian oli (puhelimessa) kysynyt milloin sulhasen siskot voisivat tulla koristelemaan paikkaa (eli laittamaan ne hienompaa hienommat suklaat jokaisen lautaselle, viemään vieraskirjat sun muut yms).

Ravintola sitten vastasi sähköpostilla kirjaimellisesti: "Kukkia emme siis hanki, jos "somistajat" saapuvat ennen juhlaa paikalle." Whaaaaaat?!? Juuri senhän takia morsian valitsi ravintolan hääpaikaksi jottei tarvitse huolehtia niin pienestä asiasta kuin pöytäkukista. Tai lautasliinoista. Tai juoman riittävyydestä. Lievä hepuli ja soitto äidille. Äiti käski soittamaan ravintolaan jota morsian ei suostunut tekemään siinä vaarassa että alkaa huutamaan tai itkemään puhelimessa. Ja oikeasti, morsian voisi vaikka maksaa niistä kukista ravintolalle, kunhan niitä ei tarvitsisi itse tilata ja huolehtia paikalle, mutta tätä ei vaadittu missään vaiheessa.

Samassa viestissä ravintola kehtasi vielä ehdottaa muutoksia kakkuun keittiön mielen mukaan. Joo ei, morsiamella on visio ja tarviiko niitä jo päätettyjä asioita vatvoa edes takaisin?

Onneksi morsiamen erittäin asialliseen ja ystävällissävyiseen viestiin vastattiin yhtä asiallisesti ja ystävällissävyisesti - kukat yhä tulevat ravintolalta ja kakku pysyy sovitunlaisena. Onneksi, koska sulhanen otti eilen työmatkalta mukaansa kakkukoristeen joka on täydellinen ja joka sopii paremmin siihen morsiamen kuin ravintolan visioimaan kakkuun. Olkoonkin että kakku on ehkä vähän tylsä eikä keittiö pääse näyttämään taitojaan. 

Selkkauksen jälkeen morsian mietti että ehkä olisi pitänyt piirtää häät ravintolalle tai tehdä kuvakäsikirjoitus tai jotain... Sulhanen on ainakin kuullut lauseen "Mulla on visio." muutaman kerran. Ehkä muutaman kerran liikaa...

Toinen mikä ei ihan täyttänyt visiota oli Decorahousesta tilatut timantit pöydille. Joo, niille pöydillehän ei pitänyt ripotella mitään turhaa, mutta kun ajatus niistä pelkillä kukilla (yksi valkoinen kimppu per pöytä) ja pöytäohjelmilla tuntui vähän paljaalta. No, timantit ovat aika halvannäköisiä, symmetrisen pyöreitä ja sitä rataa. Joka ehkä olisi selvinnyt jos kuvia olisi katsonut tarpeeksi huolellisesti. Morsian jopa ehdotti sulhaselle että niihin (jokaiseen 500:n) hakataan vasaralla rosoja pintaan...

No, ei voi mitään, näillä mennään. Ei sen vision kai ihan täydellinen tarvitse olla.

Otetaas vielä äänestys; kumpi on enemmän hääkakku?



Eli ilmeisesti hääkakku on yksi asia joka kumpuaa jostain lapsuuden haaveista (tai kuninkaallisten televisioiduista häistä) ja siinä ei tehdä kompromisseja. Varsinkin kun morsian on koko ajan yrittänyt välttää teemavärien vetämistä övereiksi. Ihan OK että kutsukorteissa ja pöytäkoristeissa on joku tietty sitova väri (mutta siltikään ei tarvitse tuijottaa silmät kieroon wordin värispektriä) mutta sitä väriä ei tarvitse etsiä laukusta, kengistä, morsiamen äidin vaatteista, tuoleista yms. Eikä hääkakun päältä.

Valkoinen hääkakku on vaan niin... Aah. Ja lisäksi näin se kiivi on oikea yllätys.

(Häihin kutsutulle: oma vika jos vielä luet tätä blogia! ;))