Vie sinä, minä vikisen

Morsian soitti kaksi pelottavaa puhelua ja perui varatut kurkistuskäynnit. Kukaan luurin toisessa päässä ei haukkunut, kutsunut hätäilijäksi tai muutenkaan puhunut mitenkään muuten kuin ystävällisesti. Morsian ei myöskään purskahtanut itkuun sanoessaan että "voi olla että tulemme toisen kerran, en vain osaa sanoa milloin". 24 hengelle kokonaista kartanoa tuskin raaskii vuokrata.

Kyllä, tilanne on vielä vähän herkkä. Morsian valehtelisi jos sanoisi ettei harmita yhtään. Ja kyllä, n. 80 henkeä olisi ollut kompromissi kun taas minihäät näyttää sulhasen tahtoon taipumiselta. Mutta täytyy sanoa että sulhanen taipuu todella usein morsiamen tahtoon. Ja morsian kyllä sanoi että "sitten saan sen värisen sohvan kuin haluan ja sen värisen makuuhuoneen seinän kun haluan..." Eli eihän kompromissit tarkoita sitä että joka asiassa pitää tulla puolitiehen vastaan. Elämä on luovimista kahden mielipiteen välillä.

Sitä paitsi, jos häät ovat suht' halvat niin häämatka voi suunnata vaikka minne! Kuuhun!

Nyt sitten täytyy vaan alkaa miettimään maistraattipukeutumista. Vaikka suunnitelmissa ei ollutkaan prinsessaunelmaa niin silti jännittää tuntuuko hääpuku liian juhlavalta maistraattiin ja ravintolaan? Vaikka morsian oli ajatellut kokopitkää pukua niin juuri äsken naimisiin.infossa vilahti polvipituisia valkoisia pukuja jotka ehkä ovat parempi valinta maistraattiin. Polvimitta vähän keventää ja ehkä arkistaakin pukua juuri sopivasti. Ja silti näyttää virallisissa kuvissa hääpuvulta, varsinkin jos kuvissa ei näy jalkoja. Sitä paitsi sellainen sopii tällaiselle lyhyelle morsiamelle paremmin kuin kokopitkä, maata viistävä puku.

Ihan varmasti morsian jää henkiin vaikka häät eivät menisi hänen nuottiensa mukaan.

P.S. Ja tulevalle anopille täytyy vaan sanoa etteivät mummot ja kummit pääse mukaan, piste.