Ostimme siis kummallekin pikkuvieraalle lahjaksi lelun häihin. Tämä korvasi vähän aikuisten saamaa suklaata (reilua, eikö vaan?) sekä tarjosi ajankulua vaikka olimmekin varmoja että vanhemmat osaisivat huolehtia tästä itsekin. Jos lapsia olisi ollut enemmän, ja useampi juuri noita yli vuoden ikäisiä, niin olisin todennäköisesti palkannut muutaman MLL:n lastenhoitajan viihdyttämään heitä. Tämä olisi tietysti myös muuttanut koko hääpaikan sillä ravintolassa ei ollut ylimääräisiä sivuhuoneita tällaiseen. Onneksi paikalla oli siis vain kaksi.
Pienin vieras (siskonpoika) sai Sophie-kirahvin:
Kyllä nyt jokaisella trenditietoisella lapsella pitää oma Sophie-kirahvi olla!
Vanhempi lapsivieras sai sitten dublon. Tämän miettimiseen meni huomattavasti enemmän aikaa (koska minähän olen jo yli vuoden vain odottanut hetkeä jolloin saan antaa tuon Sophie-kirahvin). Vanhempi vieras oli siis häissä 1.5 vuotta ja kaikki ne hyvät ajatukseni tarrakirjoista yms. haihtuivat kun rupesin lukemaan lastenosastolla ikäsuosituksia. Onneksi pidin itse pienenä dubloista ja sieltä osastolta löytyikin nenä-päähän-sopiva dublo. Ei, en ostanut tätä sen takia että tässäkin on kirahvi (vannon että tajusin vasta kotona kuinka sain nämäkin sitten mätsäämään) vaan sen takia että mieheni isä on veturinkuljettaja.
Sophie oli ilmeisen mieleinen siitä syystä, että sillä pystyi hyvin testaamaan suun tilavuuden kesken juhlien. Valitettavasti juhlien jälkeen kotona talon toinen koirista päätti että tämä on ostettu hänelle (ja on maailman ihanin lelu, trenditietoinen koirakin siis) ja nyt Sophie sai kunniapaikan korkealta hyllyltä ja statuksen vierailuleluna.
Kylläpä nauratti tuo Sophie, kun itse olen kanssa odottanut hirmukauan aikoinaan, että sain ostaa sen meidän tytölle ja nyt kun sen ostin, niin meidän koira rakastui siihen myös :D Ok, kyllähän se vinkuu aika kivasti joten se on selkeesti koiran lelu. Tai näin meidän ranskis ajattelee :D
VastaaPoista