Tämä on yksi vaikein häihin liittyvä yksityiskohta. Minkä nimen morsian valitsee itselleen? Tuntuu että kaikkien muiden morsianten on helppo tehdä päätös ja siksi onkin kummallista että tämä morsian tuskailee asian kanssa pääsemättä päätökseen. Keittiöpsykologialla voisi jopa analysoida että koska sulhasen nimen ottaminen tuntuu, jos ei vastenmieliseltä, niin hankalalta niin silloin perimmäinen syy on se ettei naimisiin haluta ollenkaan. Onneksi täällä ei uskota keittiöpsykologiaan.
Olisi helppo jos toisella olisi todella kaunis, ehkä harvinaisempikin sukunimi. Mutta kun nimet on tyyliin Virtanen ja Nieminen niin tuntuu että ojasta mennään allikkoon. (Nieminen on kyllä noista kivempi mutta valitettavasti päätös ei ole noinkaan helppo). Lisäksi morsiamen vanhemmat näkivät vaivaa keksiessään morsiamelle kauniin nimen jossa kaikki nimet alkavat samalla kirjaimella. Pitäisikö nyt viimeinen vaihtaa joksikin muuksi?
On niitä argumentteja puolestakin: morsian haluaa koko perheelle saman nimen ja näin on tehty Suomessa kauan. Blaa blaa blaa.
Morsian on mennyt jopa äärimmäisyyksiin ja ehdotellut sulhaselle, ei nyt sentään omaa nimeään mutta äitinsä tyttönimeä (silloin sulhasen kaikki nimet alkaisivat vuorostaan samalla kirjaimella) sekä muita harvinaisempia nimiä suvustaan. Ja yrittänyt kysyä löytyisikö sellaisia sulhasen puolelta. Yhdistelmä nimikään ei onnistu. Tyyliin Reinikainen + Mäkinen = Reinimäki. Silloin hääparin sukunimeksi tulisi Nenminen. Ihan hauska mutta ei ehkä menisi läpi.
Tekeekö se morsiamesta ihan kamalan huonon kun ei pysty ratkaisemaan tätäkään?
Just luin tästä asiasta Hesarista. Suomessa on vain vuosien 1930-1985 välisenä aikana ollut naisen PAKKO vaihtaa sukunimensä miehen nimeksi. Joten ei tosiaan ole ollut pakko, edelleenkään ole pakko vaihtaa. Ainakaan avioliittolain mukaan.
VastaaPoistaMinä en halunnut vaihtaa nimeäni, kun niitä löytyy vaan reilut 300 suomesta. No isännän nimessä oli sitten sama juttu. Niitä oli semmonen 30 vähemmän. Ja ihan yhtä montä ääkköstä jne. Mun isä kyllä oli vähän sitä mieltä, etten mä ole tosissani avioliiton suhteen, kun en ota miehen nimeä. Ilosesti tuli 5 vuotta naimisissa täyteen tänä kesänä.
VastaaPoistaEt ole ainoa tuskailujesi kanssa. Olen miettinyt tuota nimiasiaa tässä melkein vuoden. Pian pitäisi päätöksiä tehdä, enää noin kaksi viikkoa häihin. Toisaalta haluaisin pitää oman nimeni, jo ihan tutkijan urani takia mutta jotenkin kuitenkin tulee sellainen tunne että ollaanko tässä nyt sitten perhettä jos ei ole samaa sukunimeä. Miehelle on ok jos pidän oman sukunimeni ja olisihan se paljon helpompaa mutta silti. Miten ihmeessä tämä voikaan olla näin vaikeaa? Tällä hetkellä olen taas vaihteeksi kallistumassa miehen sukunimeen etenkin kun pomoni sanoi että voin nimenvaihdoksesta huolimatta julkaista vanhalla nimelläni.
VastaaPoista