Tuomarinkylän kartano katsastettu. Mitään aikaa ei oltu varattu, se kun on normaalissa ravintola/kahvilakäytössä silloin kun se ei ole varattu yksityisille. Ja hyvä ettei oltu koska morsiamen ensifiilis piti. Tosin talo ei ollut ulkoa valkoinen vaan keltainen (tosin se on se ainoa keltaisen sävy jota morsian sietää). Ulkoseinien värillä ei kyllä näissä häissä ole muutenkaan mitään väliä. Puitteet ovat siis kunnossa ja museorakennuksen takaa löytyy iso puistoalue jossa vihkiminen onnistuisi.
Mutta kun ongelma on ne sisätilat. Tila on merkitty 100 hengelle mutta se koostuu tasan pienen pienestä eteisestä, wc-tiloista, ravintolasalista ja keittiöstä. Morsianta alkoi heti mietityttää mitenköhän 80 henkeä mahtuisi noihin tiloihin ja viihtyisi koko illan. Naisten wc oli hyvin pieni, koppeja kaksi eikä lavuaaritilaan mahtuisi pyörimään kuin yksi isohameinen. Lisäksi eteinen oli niin pieni että mahdollinen vessajono saattaisi luikerrella salin puolelle. Ja koska salikaan ei ole kovin iso, niin jos sää on kovin helteinen tai sateinen voi olo olla aika tukala. (Eikä sinne mahdu tanssimaan!)
Sisäseinätkin tosiaan olivat keltaiset ja tuolit punaiset. Lisäksi ikkunat eivät olleet kirkasta lasia joten ne päästävät sisään huomattavasti huonommin valoa kuin toivottu.
Lisäksi ongelmana on viereiset ratsastustallit. Morsian on itsekin ratsastanut toisella niistä monta vuotta eikä ongelma ole siis itse tallit vaan se ettei morsian pidä ajatuksesta että hänen 80 vierasta huristelee ensin tallien ohi hääpaikalle ja sitten illalla pois. Vaikkakin hevoset ovat todennäköisesti täysin tottuneita moiseen. Ehkä siis vähemmän idylliä hevosten ja muiden eläinten kustannuksella.
Kaikkien näiden miinusten jälkeen täytyy todeta että paikka on ihan hyvä mutta ei ehkä yli 60 hengen häille. Eikä tämän morsiamen häille. Siksi olikin hyvä ettei virallista tutustumisaikaa oltu varattu. Morsian ei haluaisi tilannetta jossa paikkaa esiteltäisiin hänelle innoissaan ja hänen pitäisi kierrellä ja kaarrella ettei vahingossakaan paljastaisi mielipidettään. Tuntuisi kamalalta sanoa emännälle tai isännälle ettei heidän paikkansa kelpaa morsiamelle.
Mitens Wanha Bäckby Viertolassa? Meille on se varattuna. On osittain kartanomainen JA mikä parasta valkoinen sekä ulkoa että sisältä :)
VastaaPoistaJostain syystä hääpaikkoja kartoittaessa olin hylännyt tuon paikan, ehkä se oli sen kuvissa kolkon sisätilan takia mutta nyt se palasi ehdottomasti vaihtoehtojen joukkoon. Kiitos!
VastaaPoistaOlin tänä kesänä häissä, jotka järjestettiin Tuomarilankylässä ja ajattelin jakaa kokemuksiani.
VastaaPoistaVieraana on pakko sanoa, etten moneen tuntiin ehtinyt edes huomata, että seinät ovat keltaiset ja tuolit punaiset. Hääpari käytti pöytäkoristeissa ja paperitavaroissa punaista myös, joten ehkä siksi ei pistänyt silmään. Itse häitä suunnittelevana tiedän, että esimerkiksi tuoleihin kiinnittää huomiota, mutta häissä harva vieras kuitenkaan huomaa niitä.
Sisätilat olivat hieman hämärät ikkunoiden takia, mutta valokuvaus onnistui kuitenkin ihan hyvin.
Häissä oli vähän yli 70 henkeä ja mielestäni kaikki mahtuivat tilaan hyvin. Pöydät oli aseteltu pitkiksi ja silti jäi buffetille tilaa. Ne pöydät siivottiin sitten pois tanssia varten.
Kävn vessassa montaa kertaa päivän/illan aikana, eikä kertaakaan ollut edes jonoa vessoihin, joten mielestäni huolehdit turhaan, että jono ulottuisi saliin asti. Harvoin niin moni jonottaa samaan aikaan 80 hengenkään häissä.
Hevosista sen verran, että tullessamme juhlapaikalle ulkona oli yksi hevonen, hieman myöhemmin illalla ei yhtäkään.
Kun itse valitsin hääjuhlapaikkaa, jouduin myöntämään, ettei kaikki toiveet täyttävää paikkaa olekaan. Tai no, löysin yhden, mutta sekin kaatui tilavuokraan, joka oli yksistään jo 2500 euroa :)
Eli jos paikassa oli kuitenkin tarpeeksi hyviäkin puolia, kehotan ettet(te) vielä jätä Tuomarinkylääkään pois laskuista. Minusta mainitsemasi asiat ovat kuitenkin melko pieniä. Paikan ruoka oli muuten erittäin hyvää ja palvelu toimi moitteettomasti!
Onnea suunnitteluun!
Pakko minunkin sananen tänne laittaa :)
VastaaPoistaTuomarinkylän kartanosta sen verran, että jos vieraista yksikin on hevosallergikko, niin hän ei todennäköisesti pysty oleskelemaan ulkona kerta tallit siinä vieressä. Meillä Tuomarinkylän kartano sivuutettiin siis myös luettelemiesi syiden vuoksi, mutta senkin takia, että äitini on hevosille pahasti allerginen.
Ja tuo kuvailemasi tilanne "paikkaa esiteltäisiin hänelle innoissaan ja hänen pitäisi kierrellä ja kaarrella ettei vahingossakaan paljastaisi mielipidettään." kävi meille itseasiassa Haikon kartanossa. Kuolattiin kartanon perään sen upean ulkomuodon takia, mutta sisätiloihin petyttiin valtavasti ja saatiin sitten joku tunnin kierros.
Mites olisi Söderkullan kartano?
VastaaPoistaHyvä neuvo on mennä fiiliksen mukaan! Eli jos joku paikka ei tunnu hyvältä, ei sitä väkisin kannata ottaa! Olet varmasti lukenut blogistani meidän tilanteesta, joten uskon, että vaikka juhlapaikan kanssa kuinka stressailisi, löytyy se parhain itselle sopiva vaihtoehto kuitenkin viimein!:)
VastaaPoistaKiitos Heidille hyvästä kommentista mutta vähän Suvia peesaten koska meillä tosiaan on vielä 3 paikkaa tarkastamatta täysin niin en aio pitää Tuomarinkylästä tiukasti kiinni. Jos tuntuu ettei se sovi meille niin sitten se ei sovi meille. On ihan totta että vieraana ei huomaa yksityiskohtia ollenkaan (esim. sitä että siskon häissä pöytäliinoissa oli laskokset), mutta ehkä sitten itse huomaisi jälkikäteen että ne tuolit oli punaiset ja koristeet vaaleanvihreät. Ja tämä morsian on ainakin niin liikkuva ja eloisa että haluaisi enemmän tilaa kuin yhden huoneen häilleen. Tuomarinkylä oli sitä paitsi äitini ehdotus!
VastaaPoistaKittylle sen verran että itsekin olen hevosille allerginen mutta ratsastin silti 12 vuotta. Kiva silti että muistutit etten edes tunne kaikkia vieraita hyvin joten ihan hyvä jos ei ota turhia riskejä. Söderkulla on pistetty muistiin mutta se on vähän sivummalla noista muista. Mutta voi olla että jos muut ei kolahda niin sekin kurkataan.
Suvi, juu olen lukenut blogiasi tarkkaan. Ihanaa että teillä oli noin hyvä tuuri! Eli fiiliksellä täälläkin mennään koska haluan että paikka tuntuu minusta juuri oikealta.