Löytyi!

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

- Anna-Mari Kaskinen

 

 

Runo löytyi samalla kun morsian etsi siskonpojan korttiin runoa. Ja voi että se kolahti. Voi olla että hormoonitkin vaikuttivat asiaan mutta tämän parin vihkimisessä ei lueta apassirunoa vaan juurikin tämä! Tietysti vähän mietityttää onko ihan tyhmää lukea laulu runona...?

Kortit valmiina!

Lopullinen kutsukortti!!! Samoja värejä ja materiaaleja tullaan käyttämään menu-kortissa ja paikkakorteissa. Kortin sisällä lukee yksinkertaisesti:

Olet lämpimästi tervetullut juhlimaan kanssamme!

Tahdon

Jyväskylän maistraatissa

perjantaina 13.07.2012 klo 15.30.

   Juhlat jatkuvat ruoan ja seurustelun parissa ravintola Vesilinnassa.

Morsian & Sulhanen

Kortin kuva on etsitty googlen kuvahaulla. Oli muuten suuri työ löytää vanhaa kuvaa jossa morsiuspari ei ole ihan hirveän vakavana (pitkä valotusaika) tai pukeutunut mustaan (yleinen hääpuvun väri ennen muinoin). Ja sitten kun sopiva kuva löytyi niin se oli tietysti ajan kellastama ja piti käsitellä photoshopilla mustavalkoiseksi. Ja jos joku kysyy miksi, niin siksi!

Toinen kova työ oli se että sulhanen sanoi harjoituskappaletta katsellessaan että lopullinen voisi olla paremmin liimattu (juu, ne osat oli tasan kulmistaan kiinni kaksipuoleisella teipillä sillä se tosiaankin oli harjoituskappale). Pitsiteipissä ei sitten ollutkaan kovin hyvä liima, joten jokainen pitsiteippisuikale on valmiissa korteissa vielä liimattu paikoilleen paperiliimalla. Puhumattakaan siitä että jokainen irto-osa on teipattu kaikkia neljää reunaa pitkin kiinni. Mutta nyt ne onkin just eikä melkein! Paitsi että sulhanen ilmoitti valmiiden korttipohjien olevan kaikkien vinoon taitettuja. Minkäs teet kun olivat tosiaan valmiita... Kahden perfektionistin häät tulossa, ilmeisesti.

Väliin tulee myös hääinfo josta selviää tarkat osoitteet yms muut tiedot. Häälahjatoivekohtaan kirjoitettiin "Lahjatilimme numero on FIXX XXXX XXXX XXXX XX. Jos haluat muistaa meitä toisenlaisella lahjalla olet vapaa käyttämään mielikuvitustasi. Tärkeintä meille on kuitenkin että saavut paikalle!" Hääparilla kun ei ole lahjatoiveita mutta näin jätettiin liikkumavaraa niille vieraille joista rahan pyytäminen on tahditonta. Ja kun vieraita on vain 22 läheisintä tai rakkainta niin tuskin hääpari hukkuu epämieluisiin lahjoihin. 

Nyt pitäisi vielä päättää mitkä karkit laitetaan vieraslahjoihin ja millä saadaan morsiamen koostama soittolista cd-muotoon... sitten alkaa olla melkein valmista!

Kertoisiko joku vielä sille sulhaselle että nyt on oikeasti aika mennä pukuvuokraamoihin miettimään sitä omaa asua!!! 

Morsian kyynelissä

Kun morsian kävi sovittamassa pukua toisen kerran, hän hämmentyi. Vieläkään ei alkanut itkettää. Vieläkään ei tullut elämää suurempaa tunnetta siitä että tämä puku on pakko saada. Peilistä kyllä katsoi morsian potenssiin 100 ja oikealla kampauksella, meikillä ja asusteilla varmaan erittäin kaunis morsian hääpäivänä. Mutta muiden pukujen välistä ei rynnännyt pieniä kukkaistyttöjä laulamaan ja tanssimaan, hääpukuliikkeen myyjä ei alkanut ylistämään morsiamen kauneutta eikä morsian ruvennut hehkumaan. Jokin sisällä kuitenkin sanoi että sellainen tunne ei välttämättä ikinä synny.

Liian monta amerikkalaista hääohjelmaa saa kenet tahansa uskomaan, että jokainen tuleva morsian purskahtaa itkuun nähdessään itsensä se puku päällä. Toisaalta ihan helpottavaa huomata ettei itse ehkä ole sellainen morsian. Mieluummin purskahtaa itkuun nähdessään tulevan miehensä hääpäivänä juhlapuvussa kuin nähdessään itsensä kaupan peilistä. Tai silloin kun yrittää pitää puheen häissä. Oikeastaan mieluiten ihan minä tahansa muuna häihin liittyvänä hetkenä kuin hääpukua sovittaessa.

Ja sen jälkeenkin, kun morsian oli vakaasti päättänyt että tämä on se puku vaikka onkin ihan varmaa että 50 kauppaa kiertämällä voisi löytää 25 muuta pukua, jotka voisivat kaikki olla se puku, ja vielä sen jälkeenkin kun morsian oli maksanut 300 euroa voidakseen olla varma ettei kukaan muu vie juuri tätä pukua nenän edestä, ei askel tuntunut juurikaan kevyemmältä kotimatkalla.

Asiaa ei auta yhtään että mielessä koko ajan kummittelee ajatus että onko se nyt kuitenkaan ihana. Joka onneksi kyllä hälvenee heti kun avaa kuvatiedoston ja toteaa että on se. Se täyttää kaikki puvun vaatimukset: valkoinen väri, simppeli, kuitenkin siinä on jokin juju eli vinorypytys joka myös saa vyötärön näyttämään todellista kapeammalta.

Myös sulhanen osoitti kiinnostusta hääpukuun heti kun tajusi sen kuvien olevan kameralla. Morsian yritti vähän estellä ja muistutti ettei sulhanen oikeasti saisi nähdä pukua, mutta tiesi ettei itsekään pystyisi sitä salaamaan. Sanomatta selvää, myöskään sulhanen ei purskahtanut kyyneliin.

Joten jos jollekin toiselle tulee tyhjä olo siitä ettei hääpukujen sovittaminen tunnu täysin siltä miltä TV saa sen näyttämään niin muistakaa: se on vain hääpuku! 

Arvonnan voittajat

Häät-lehden voittivat Piia, Qwennu ja Annaliini. Onnea! Laittakaapa sähköpostiin morsian2012 (a) gmail.com tulemaan osoitteenne niin posti tuo teille lehdet mitä pikimmin.

Morsian pahoittelee että tämä on ollut näin pitkissä kantimissa mutta työelämä vei taas mennessään. Koitetaan löytää jostain energiaa bloggailla edes kerran viikossa.

Kutsukortit

Vähän hankintojakin on taas tehty:

Näistä aarteista tulee kutsukortit! Pari prototyyppiäkin morsian askarteli viime keskiviikkona mutta ei niitä viitsi vielä täällä näyttää. Kahdesta vaihtoehdosta sulhanen onneksi valitsi sen joka on helpompi tehdä eikä ruvennut edes tarjoamaan kauheasti parannusehdotuksia. Pohjaksi tulee siis valmiit helmiäiskortit valkoisena, efektiksi lehmuksen vihreää paperia, vähän hopeista satiininauhaa, sydänpitsiteippiä ja pisteenä i:n päälle sydämenmuotoinen "helmi". Oikeastaan juuri sen näköiset kun morsian oli suunnitellutkin. Tai ainakin kaikki alkuperäiset elementit ovat paikallaan. Pitsinauha vain vaihtuu tuohon söpöön sydänpitsiteippiin (paljon helpompaa kuin pitsin liimaaminen jokaiseen korttiin).

Lopullinen hinta korteille on n. 35.50 euroa (ilman postimerkkejä), tosin näistä materiaaleista pitäisi riittää myös ainakin paikkakortteihin, ehkä jopa menukortteihin ja vieraslahjan koristeluun.

Postimerkeiksi ei kelpaa mikään muu kuin tämä.

P.S. Kolme onnekasta Häät-lehden voittajaa arvontaan vielä tänään!

Häät-lehti

Jäitkö ilman Häät-lehteä? Vielä on mahdollisuus saada oma kappale.

Osallistut kilpailuun kertomalla kommenttiin mitä luulet sanovasi ensimmäiseksi kuin heräät häiden jälkeisenä aamuna. Kilpailuaika päättyy keskiviikkona 1.3. klo 16:00. Lehtiä on jaossa kolme (3) kappaletta koska tuohon omaansa morsian on jo tehnyt merkintöjä.

P.S. Jos arpaonni ei vieläkään osu kohdallesi niin löydät lehden myös hyvinvarusteltujen kauppojen lehtiosastolta, juuri nyt!

Berlin here we come!

Ei, häämatkakohde ei ole vaihtunut, sulhanen vaan varasi pitkän viikonlopun Berliiniin. Toki morsiamen mielipidettäkin yritettiin kuunnella mutta ensimmäinen työviikko vei mehut niin hyvin että mielipidettä oli vaikea edes muodostaa (eurooppalaisia vierailun arvoisia kaupunkeja kysyttäessä mieleen tuli tasan Lontoo - no, ehtii sinne Amsterdamiin myöhemminkin). Vasta parin päivän viiveellä pystyi asiasta edes innostumaan. Ja nyt onkin sitten herätelty nukkuvaa, ruosteista kielitaitoa jotta koko matkaa ei tarvitsisi puhua englantia.

Koska kohteessa ollaan vain 2,5 päivää niin tällä kertaa morsian koittaa kovasti olla tekemättä liian tiukkaa aikataulua ja liian pitäviä suunnitelmia. Paljon nähtävyyksiä ja paljon hyvää ruokaa. Paljon kävelyä ja paljon uusia asioita. Mutta ei mitään pakkoja. Edes lankakauppojen osoitteita ei ole etsitty. Starbuck'sin lähin kahvila nyt sentään.

P.S. Tämä oikeasti todistaa että kaukosuhde voi piristää kummasti. ;D

Hei hei tossut!

Yhdet jotka eivät lähteneet muutossa mukaan ovat sisälenkkarit.

Nämä äiti nimittäin antoi yläasteen liikuntatunteja varten ja ovat siis morsiamelle ainakin yhden koon liian isot. Lisäksi ne ovat ilmeisesti sisäpalloilukengät joten pohja tarraa lattiaan hyvin tehokkaasti. Ihan kiva salilla, vähemmän kiva esim. zumbassa.

Morsian tykkääkin olla tanssitunneilla mieluiten paljain jaloin (toisten tanssijoiden kauhuksi?). Kannattaa oikeasti kokeilla! Ekan kerran paljain jaloin zumbaamisen jälkeen kaikki jalkapohjan lihaksetkin olivat kipeinä. Tämä siis jos haluaa tehostaa treeniä, tai morsiamen tapauksessa ihan vain onnistua niissä pyörähdyksissäkin.

Uusille kengille ei tosin ihan vielä ole tarvetta. Ensimmäinen viikko Helsingissä meni nimittäin ihan vain töitä tehdessä ja illalla väsyneenä sohvalla lojuessa eikä aikaa jäänyt edes mahdollisten salien miettimiseen. Parhaat paikat salille olisi joko Itä-Helsingissä, Sörnäisissä tai sitten siellä Itä-Vantaan puolella. Ja tietysti tosi suuri plussa olisi jos saliin ei tarvitsisi sitoutua kolmea kuukautta pidemmäksi aikaa näin alkuun. Ja että mielekkäitä ryhmäliikuntatunteja olisi n. klo 16-18. 

Liian suuret vaatimukset?

Ei se ole helppoa kenelläkään

Siis mikset ota?!?!

Torstaina keskustelut PT:n kanssa kulkivat hyvin mielenkiintoiseen laihdutuksen oheisilmiöön. Tämän morsiankin sain huomata viime viikolla kun isältä meni herne nenään. Ai miksi? No siksi kun morsian oli kutsuttu juhlistamaan sitä uutta ihmistä (siis tällä kertaa uuden vaarin aka morsiamen isän luo) ja morsian soitti myöhäistääkseen saapumista tunnilla. Keskustelu meni suurin piirtein näin.

Morsian: Pääsemme äidin kanssa tulemaan vasta joskus kello 19.

Isä: No miks?

Morsian: No kun meidän pitää käydä siellä kaupassa ja sitten äidin pitää syödä jotain.

Isä: Miks muka? Meillähän on täällä piirakkaa ja muuta.

Morsian: Niin mutta äidin pitää syödä jotain ihan kunnon ruokaa ennen kuin tullaan.

Isä: (selvästi ärsyyntyneenä) Miten niin kunnon ruokaa?!? Kun meillähän on sitä piirakka... 

Morsian: Niin mutta eihän piirakka ole...

*hetken hiljaisuus*

Isä: (enemmän ärsyyntyneenä) Sitten me tehdään ne ihan turhaan!!!

Morsian: Niin mutta eihän kukaan mitään piirakoita pyytänytkään. Kun puhuttiin vaan kahvista tai kuohuviinistä...

Isä: (täysin ärsyyntyneenä) No ei me sitten tarjota mitään!!!

Morsian: Ei teidän oikeasti tarvitsekaan.

Lopputulos oli se että ei sinne juhlistamaan lähdetty ollenkaan mutta se johtui useammasta asiasta kuin pelkistä vieraista jotka kieltäytyvät syömästä tarjottuja herkkuja.

Ja nyt kun miettii niin keskustelu ei ollut ainoa laatuaan. Joulupäivänä sisko oli kutsunut käymään ja kun morsian ihan eri yhteydessä totesi että ihanaa kun tänään jouluaattona on sopivasti lauantai ja saa syödä herkkuja niin sisko sanoi hyvin topakasti "No kai sä nyt maanantainakin aiot syödä jos mä leivon?!?!?". No, koska oli joulu niin morsian kyllä söi suklaakakkua. Mutta jos ei olisi ollut joulu niin ei olisi syönyt. Ja vaikka sisko ei olekaan ihan niin hermostuva kuin isä niin olisi tästäkin saattanut suukopua syntyä.

Eli tietyn ajan kuluttua läheiset saattavat oikeasti jopa suuttua laihduttajalle joka kieltäytyy vaivalla tehdyistä leivonnaisista tai ei suostu syömään samaa ruokaa kuin muut. Ja oikeasti, morsian yrittää aina varsin selvästi ilmaista ettei tarvitse mitään, ei halua mitään, ja olisi myös suotavaa ettei hänelle tarjottaisi mitään. Joten on ihan kutsujan vika jos sitten kuitenkin menee leipomaan jotain. Morsiamen tapauksessahan tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun laihdutetaan, joten vähän ihmetyttää tuo isän voimakas reaktio mutta ehkä siinä oli kaikilla aika paljon tunteita pinnassa monesta asiasta.

Viime syksynä koululla asian kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Ihanat työkaverit ymmärsivät ettei se ota kuitenkaan ja saattoivat jopa kehua itsehillintää. Nyt onkin jännittävää miten asiaan suhtaudutaan uudella koululla. Pitääkö torstaipullaa ottaa ja jos ei maista jonkun leipomuksia niin otetaanko se henkilökohtaisena loukkauksena? Ja mitä ne sanoo morsiamen raakakaakao-macajauhe-mustikka-maitorahkavälipalasta?