keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Löytyi!

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

- Anna-Mari Kaskinen

 
Runo löytyi samalla kun morsian etsi siskonpojan korttiin runoa. Ja voi että se kolahti. Voi olla että hormoonitkin vaikuttivat asiaan mutta tämän parin vihkimisessä ei lueta apassirunoa vaan juurikin tämä! Tietysti vähän mietityttää onko ihan tyhmää lukea laulu runona...?

2 kommenttia:

  1. Todella ihana runo. Sisältö mitä parhain luettavaksi vihkitilaisuudessa.

    VastaaPoista
  2. toihan alunperin on runo josta on tehty laulu. mun mielestä ei siis oo lainkaan tyhmää.

    VastaaPoista