Kuvaus

Kampaajalta morsian palasi kävellen. Ei ihan suositeltavaa. Koskaan aiemmin morsian ei ole joutunut lokin kakkimaksi joten eikö perjantai 13. päivä - hääpäivä - ole juuri se oikea kun näin melkein tapahtuu? Se oli oikeasti sekunnista kiinni ja vasta parin askeleen päästä morsian tajusi kuinka kakkapläjäys keskellä kampausta olisi sotkenut koko päivän!

Morsiamen pukeminen oli melko helppo operaatio joten sulhasen veljen avovaimolle jäi tehtäväksi lähinnä muutaman muuttolaatikon siirtäminen sulhasen kanssa ennen morsiamen tuloa, kameran käyttäminen (tarvittiin mallikuva vieraskirjaa varten hääpaikalle), vetoketjun kiinni vetäminen, juhlapaikan koristeiden vastaanottaminen ja kuvauspaikalle kyyditseminen.

Sulhasen ensimmäinen kommentti nähdessään morsiamen ei ollut "Vau!" tai "Olet kaunis!" vaan "Ajattelit sä syödä vielä jotain? ... Et ilmeisesti.". Juu, ei ollut paljon syöminen mielessä... Tietysti kaksi ensimmäistä olisi ollut kivempi kirjoittaa Hääkirjaan.

Vesa oli jo valmiina yliopistolla ja kun hän avasi Seminariumin juhlasalin ovet morsian huokaisi onnesta. Huone näytti vielä hienommalta kuin morsian muisteli!

Vesan kanssa oli oikein mukavaa ottaa kuvia ja tunnelma oli rento. Vesa myös kuunteli morsiamen toiveita ja otti muutaman morsiamen toivoman kuvankin. Ja ihan kuvauksen lopuksi päästiin nopeasti ulos ottamaan muutama ulkokuvakin. Näistä toinen saattaa olla virallinen kiitoskuva joten niitä ei paljasteta. Ihan varmaa päätöstä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Vesalta tuli lopulta 2 kuvaa sulhasesta, 7 kuvaa morsiamesta ja 12 yhteiskuvaa joista valita.

Kaikki kuvat Vesa Muhonen Taikalaatikko

Potrettikuvat ovat ihan mahtavia! Suurin ongelma tosiaan on että mikä kuva laitetaan viralliseen kiitoskorttiin. Onneksi itselle ja vanhemmille tehdään hääkuvakirja johon saa kaikki mahtumaan.

Kuvauksen jälkeen sulhasen veli tuli heittämään hääparin takaisin kämpille jossa oli tunti aikaa syödä jotain. Nyt morsiankin ymmärsi että seuraava ruoka tulisi aikaisintaan klo 17, tunki keittiöpyyhkeen mekon kauluksesta sisään ja mussutti vähän karjalanpiirakoita.

Mutta se jännitys ei tullut vieläkään, olo oli vain innostunut! Ja hirveän onnellinen siitä että aurinko alkoi voittaa sadepilvet ja miten hyvin päivä oli mennyt tähän asti. Ja eniten onnellinen siitä että kohta pääsee sanomaan tahdon!

Paitsi että sen kotona vietetyn tunnin aikana sulhanen tajusi että ne vieraiden hääkarkit ovat yhä kaapissa. Ei muuta kun soitto hääpaikan koristelutiimille että älkää hätääntykö, meillä on ne vielä täällä. Sitten vaan hääkarkit omaan kassiin mukaan. Onni on fiksu sulhanen! Morsian ei olisi itse muistanut ajatella karkkien olinpaikkaa ollenkaan vaikka kirjoittikin tiimille edellisenä iltana kymmenen jälkeen varmuuden vuoksi ohjeet mitä tulee mihinkin. Ohjeet kyllä alkoivat lauseella "Jos uskotte pärjäävänne ilman näitä niin heittäkää tällä vaikka vesilintua...". 

Morsian olisi halunnut ostaa nätin paperikassin jossa kuljettaa esim. varakengät maistraattiin ja hääpaikalle mutta hääviikolla kauppojen kiertely alkoi tökkimään eikä ensimmäisessä ollut kuin violetteja joten tavarat pakattiin Saariselältä ostettuun kangaskassiin. Näkyy seuraavan postauksen kuvassa...