Perjantaina morsian teki sen. 13 kuukautta hyvissä ajoin mutta kuitenkin. Morsian kävi nimittäin äitinsä kanssa morsiuspukuliikkeessä (ja juu, yritti astella sisään kengät jalassa vaikka on kyllä katsellut tarkkaan Satuhäitä ja yrittänyt oppiakin jotain).
Ongelma on se että morsianta nolottaa mennä hääpukuostoksille. Luit oikein: nolottaa! Jotenkin vaan sen "tunnustaminen" että kyllä, morsian on se jolla pukua etsitään ja kyllä tässä pitäisi löytää puku aiheuttaa tunteen jonka on pakko olla nolous koska mitään muuta se ei muistuta. Kyllä, todella friikkiä!
Voi toki olla että yksi syy on se että oltiin tosi hyvissä ajoin, toinen se ettei tosiaankaan tarkoituksena ollut vielä sovittaa yhtäkään, kolmas se ettei aikaa oltu varattu, neljäs se että tämä vartalo ei ole se jolle pukua haetaan yms. yms. yms. Mutta silti tunne oli aika omituinen. Sen ymmärtäisi jos hääpäivää ei olisi varattu tai sulhasta ei olisi edes kiikarissa mutta kun tässä kerran ollaan ihan tosissaan menossa naimisiin niin miksi ihmeessä se nolottaa?
Olisi siis tosi mukavaa kuulla ettei morsian ole ainoa jota nolottaa/oudottaa/vaivaa käydä ensimmäisiä kertoja hääpukuostoksilla. Koska muuten tästä ei tule yhtään mitään!
Toinen ongelma oli sitten se että kaikki kaupan puvut tuntuivat huonoilta, materiaalit "halvoilta" ja koristelut kitscheiltä ja kaikkea muuta. Ja puvut eivät olleet mitään halpoja (+500 euroa) ja liikekin ihan arvostettu morsiusliike. Toivottavasti tunne muuttuu edes sitten kun oikeasti alkaa kokeilemaan pukuja.
Se helpottaa! Itselläni ensimmäinen kokemus oli maaliskuussa, vuosi ennen häitä ja kyllä, myös minun kokemukseni oli jokseenkin sama kuin pullon pyörityksessä pullon pysähtyessä kohdalle :). Mutta seuraavalla kerralla oli jo jotenkin itsevarmempi olo, oli edes vähän hajua siitä mitä "tapahtuma" pitää sisällään, mitä puvulta haluaa ja miltä puvussa itse näyttää. Itse olen sovitellut nyt myös käytettyjä pukuja ja ei se vieraan ihmisen kotiin meneminenkään (ja riisuutuminen) helppoa ole. Seuraava jännitysmomentti onkin sitten, että uskaltaako päätöksen tehdä ja puvun ostaa!
VastaaPoistaJuu, ei kuulosta kovinkaan epätavalliselta. Itse asiassa täällä oltaisiin menty naimisiinkin jo aikaa sitten, jos koko hääjuhla ei sekä "sulhasesta" että "morsiammesta" vaikuttaisi niin pirun nololta tilanteelta. Ja muita juhlia siis vietetään ja onnellisesti ollaan yhdessä jo kymmenettä vuotta :D
VastaaPoistaOlen muutaman kerran jo "pakolla" sovittanut hääpukuja, ja molemmilla kerroilla oli sama outouden fiilis. Että mekon sisällä on ihan väärä nainen, hyvä ettei ole paniikki iskenyt. Sekin saattaa vaikuttaa asiaan, että en ole todellakaan haaveillut häistä lapsesta asti - itse asiassa taivuin naimisiinmeno-ajatteluun vasta pari vuotta sitten. Siinäkin mielessä kaikki häihin liittyvä on uutta. Mutta ehkä se tästä, on tässä itselläkin aikaa tottua ajatukseen vielä yli vuoden verran :)
VastaaPoistaPuku jonka haluaa, tuntuu omalta saman tien, sen vaan tuntee.
VastaaPoistaMikäli haluat ilmavamman, laadukkaamman puvun, ilmoita heti ettet halua noita em. mainittuja. Myyjät osaavat kyllä palvella, kun sanot mitä haluat. On olemassa aivan upeita silkkipukuja ja muita, joissa varmasti ei ole kitchin tuntua, tosin hintakin on silloin 1000e ->
Itesä ei ole nolottanut pukujen sovittaminen eikä morsiushössötys, vaan olen siitä riemuisasti ja ylpeydellä nauttinut.