Perjantaina morsian teki sen. 13 kuukautta hyvissä ajoin mutta kuitenkin. Morsian kävi nimittäin äitinsä kanssa morsiuspukuliikkeessä (ja juu, yritti astella sisään kengät jalassa vaikka on kyllä katsellut tarkkaan Satuhäitä ja yrittänyt oppiakin jotain).
Ongelma on se että morsianta nolottaa mennä hääpukuostoksille. Luit oikein: nolottaa! Jotenkin vaan sen "tunnustaminen" että kyllä, morsian on se jolla pukua etsitään ja kyllä tässä pitäisi löytää puku aiheuttaa tunteen jonka on pakko olla nolous koska mitään muuta se ei muistuta. Kyllä, todella friikkiä!
Voi toki olla että yksi syy on se että oltiin tosi hyvissä ajoin, toinen se ettei tosiaankaan tarkoituksena ollut vielä sovittaa yhtäkään, kolmas se ettei aikaa oltu varattu, neljäs se että tämä vartalo ei ole se jolle pukua haetaan yms. yms. yms. Mutta silti tunne oli aika omituinen. Sen ymmärtäisi jos hääpäivää ei olisi varattu tai sulhasta ei olisi edes kiikarissa mutta kun tässä kerran ollaan ihan tosissaan menossa naimisiin niin miksi ihmeessä se nolottaa?
Olisi siis tosi mukavaa kuulla ettei morsian ole ainoa jota nolottaa/oudottaa/vaivaa käydä ensimmäisiä kertoja hääpukuostoksilla. Koska muuten tästä ei tule yhtään mitään!
Toinen ongelma oli sitten se että kaikki kaupan puvut tuntuivat huonoilta, materiaalit "halvoilta" ja koristelut kitscheiltä ja kaikkea muuta. Ja puvut eivät olleet mitään halpoja (+500 euroa) ja liikekin ihan arvostettu morsiusliike. Toivottavasti tunne muuttuu edes sitten kun oikeasti alkaa kokeilemaan pukuja.














