Unelmavartalo

Koska vaaka armollisesti väitti morsiamen laihtuneen 0.5 kg viime viikon aikana (sietääkin, pelkästään pyörällä tuli poljettua lähes 84 km), on hyvä hetki miettiä tavoitetta.

Juokseminen on tällä hetkellä lempiurheilulaji. Ihan vaan sen takia että sunnuntaiaamupäivän lenkki klo 10:30-11:30 tuntuu niin ihanalta. Melkein kuin koko muu kaupunki vielä venyttelisi sängyssä ja morsian saisi juosta yksin mäntyjen keskellä linnunlaulua (autoja) kuunnellen. Lenkin jälkeen lasillinen maitoa ja äkkiä suihkuun. Sitten voikin syödä lounasta lauantai-illan tähteistä ja suunnitella mitä muuta kivaa tekisi.

Ja mikä parasta: enää ei tarvitse kaivaa askelmittaria housuista!

Ajan näyttämisestä vastaa nykyään 4 euron sporttikello. Morsiamen mielestä näin on hyvä. Tämä on luomujuoksemista. Sykkeillä ja matkoilla ei ole mitään väliä. Juostaan niin että tuntuu hyvältä ja juostaan 45 minuuttia kerran viikossa (määrää ei ole tällä hetkellä mahdollista kasvattaa tai muuten pitäisi luopua jostain muusta kivasta kuten zumbasta tai pilateksesta).

Kelloja googlatessa eteen sattui tosin alemman kuvan Skyn sporttikello ja puhelin! Kai se jollekin on tärkeää että juoksulenkin aikana voi myös soitella kavereille... Kuva päätyi tänne ihan muusta syystä: lähimmän juoksijan vartalon takia! Juuri tuollaisen vartalon morsian haluaisi! Ei liian lihaksikasta eikä liian laihaa. Täysin mahdotonta?

Matkalla kohti täydellistä vartaloa on vielä opittavaa ja venyttelystä on hyvä aloittaa. Itsensä on ihan helppo saada houkuteltua zumbatunnille tai pilatekseen tai pyörän selkään jopa lauantaisin, mutta venyttely on vaikeaa. Sitä joko fuskaa, kyllästyy vartin päästä tai ei vain keksi liikkeitä joilla venytellä. Eilen illalla tämä Tonya Tkon video auttoi jaksamaan mutta Tonyalla on hiukan ärsyttävä tyyli höpötellä turhia kun tämä morsian haluaisi jo päästä asiaan tai seuraavaan liikkeeseen. Jos jollain siis on jemmassa hyviä venyttelylinkkejä niin saa pistää jakoon.

Ei aikaa häille

Niin kuin morsian arvasikin niin ne ensi kesän häät ovat tällä hetkellä aika kaukana mielessä. Päällimmäisinä ajatuksina ovat seuraavan päivän tuntisuunnitelmat, koko lukukauden suunnitelmat, aikataulussa pysyminen, ihan vaan työmatkojen jaksaminen ja se liikunta työpäivien ulkopuolella. Ja sen jälkeen ajoissa nukkumaan meneminen että jaksaa huomennakin.

Toki aina hääpukuliikkeen ohi kävellessä tulee mieleen että joko pitäisi varata aika sovitukseen. Ja mille ihmeen päivälle? Onneksi syyslomaan ei ole enää hirveän kauan aikaa joten sille viikolle voisi varata ajat jotta ei ihan pääse asia unohtumaan. Syysloma, opemorsiamen pelastus.

Aika moni aiheeseen liittyvä iltapäivälehtien uutinenkin meni silmien ohi rekisteröitymättä (ja varsinkaan tänne päätymättä) sen paremmin. Myös muiden blogit tulee aika nopeasti silmäiltyä ohi. Mutta sama on käynyt myös pidempiaikaiselle rakkaalle harrastukselle eli neulomiselle.

Onneksi sunnuntain juoksulenkit kiertävät kuitenkin hääpaikkaa joten ihan kokonaan asia ei varmaan unohdu. Morsian saattaa jopa muistaa ilmestyä paikalle oikeana päivänä.

Valokuvaaja-asia seisoo sekin paikallaan. Taas morsian e-mailasi yhdellä ja teki lopullisen analyysin: vaikka kuinka rautalangasta vääntämällä kysyisi miljööpotrettikuvausta (ei erehtymisen varaa, vai?) niin useimmat kuvaajat läväyttävät esiin koko päivän kuvausten hinnat. Bisnestä, ymmärretään mutta aika ärsyttävää silti.

Laihdutushistoria

Morsian on laihduttanut kolme kertaa elämänsä aikana. Ensimmäisen kerran yläasteikäisenä varsin kyseenalaisin keinoin, toisen kerran alkaen 2007 vuoden tammikuussa osittain ollakseen hoikka siskonsa häissä mutta pääasiassa sen takia koska kyllästyi omiin valokuviinsa ja yli 90 kilon painoon 150 cm lyhyessä vartalossa ja kolmannen kerran nyt.

Yläasteen laihdutuksesta kyseenalaisen teki se että metodi oli "paljon liikuntaa, vähän ruokaa". Paljon liikuntaa tarkoitti tunnin lenkkiä joka päivä arkiliikunnan lisäksi. Paljon muuta ei jaksanutkaan tehdä sillä morsian (tai siis silloinen yläastelainen) sanoi koulussa kavereilleen syövänsä sitten kotona (ja mussutti salaattia ja leipää, joskus ehkä vähän lämmintä ruokaakin) ja kotona sanoi syöneensä koulussa hyvin ja mussutti vastaavia ruokia. Sisko oli juuri muuttanut kotoa ja äiti pohti avioeron ottamista ja oli enemmän kuin hyvillään kun sai tehdä ruoaksi salaatteja. Eikä siis ehkä huomannut mitä nuoremmalle tyttärelle oli tapahtumassa. Tälläkin metodilla kyllä painoa lähtee mutta morsian ei suosittele sitä kenellekään, varsinkaan yläasteikäisille tytöille. Pelastus morsiamen kohdalla oli rakkaus ruokaan (ja herkkuihin), eihän tuollaista paastoa jaksanut pitää yllä sitten kun oli jo mielestään tarpeeksi hoikka (joka siis onneksi ei ehtinyt sinne liian hoikalle alueelle).

Painonvartijoihin liittyminen tammikuussa 2007 oli ehkä vähän terveellisempi tapa ja ehdottomasti sekin tehokas. Silti morsian ei tässäkään metodissa allekirjoita PV-menetelmän ehdotonta rasvakammoa eikä sitä aina noudattanutkaan. Lisäksi liikunnalla "ansaitut" lisäpisteet voivat olla petollisia. Mutta muuten PV siis oikeasti toimi. Varsinkin joka maanantain ryhmätapaaminen ja vetäjältä saadut kehut tiputetuista grammoista kannustivat jatkamaan.

Viime syksynä kun morsian päätti jälleen kerran tiputtaa lanteille salaa tulleet kilot oli Painonvartijat lopettamassa Suomessa toimintaansa. Selviytyä pitää siis itse. Metodina on paljon liikuntaa ja kurinalaiset arkipäivät. Viikonloppuisin saa syödä vähän rennommin. Ja arkenakaan mikään ei ole "kiellettyä" mutta herkuttelu usein ajaa seuraavana päivänä urheilemaan kahta kovemmin (jos se nyt edes on mahdollista). Ja arkena syödään siis itsetehtyä ja usein keittoja mutta kun ei normaalipainoinen sulhanen ja himoliikkuja morsian pelkällä keitolla elä joten ruokalistalla on myös makaronilaatikkoa, lasagnea ja kiirepäivinä eineksiä ja puolivalmisteita.

Nyt kun työt alkoivat avuksi tuli myös työmatkat pyörällä. Maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin kilometrejä tulee 9.2 ja tiistaisin ja keskiviikkoisin 18.9 km. Ja kun autoa ei ole (eikä bussit kulje noita tiistain ja keskiviikon matkoja), ei voi edes suunnitella luistamista.

Kuntoportin sopparin ansiosta tämän viikon urheilut näyttävät tältä:

Ma: Työmatkat 9.2 km, pyöräily 5.1 km, LadyBalance, 55 min
Ti: Työmatkat 18.9 km, Pilates 1 h
Ke: Työmatkat 18.9 km
To: Työmatkat 9.2 km, Coretraining 30 min, venyttely 30 min
Pe: Työmatkat 9.2 km
La: Kävely 3.2 km
Su: Lenkki 6 km, pyöräilyä ja venyttelyä illemmalla

47 viikkoa häihin!

Mikä tahansa väri kunhan se on valkoinen.

Jostain syystä morsian on päättänyt että hääpuvun pitää olla valkoinen. Maailma on pullollaan kauniita värillisiä hääpukuja mutta ne eivät vain tunnu "hääpuvuilta" (värillisillä ei tarkoiteta shampanjan, kerman yms. sävyjä jotka voi rinnastaa valkoiseen vaan reilusti... värejä). Maailmassa on myös toinen toistaan kauniimpia tehostevärisiä pukuja mutta edes niitä morsian ei haluaisi päälleen omiin häihinsä.

 

Yksi syy voisi olla se että häät ovat maistraatissa ja että morsian todennäköisesti taittaa matkan sieltä juhlapaikalle jalan. Toki kuka tahansa kauniissa puvussa liikkuva nainen saattaa näyttää morsiamelta, mutta jostain syystä morsiamen päähän on juuttunut että valkoinen puku päällä kukaan ei voi erehtyä. Hölmöä ehkä.

Toinen syy on se että morsian haluaa klassisen iltajuhlan mielellään vähän glamourilla tunnelmalla (tosin vieraille ei laiteta kovin tarkkoja pukeutumisohjeita joten tämä saattaa jäädä saavuttamatta) ja jotenkin valkoinen puku sopii siihen mielikuvaan mikä morsiamella on itsestään smokkiin pukeutuneen sulhasensa vierellä.

Kolmas syy on varmasti se että morsian on kuullut pariin kertaan valkoisen värin sopivan hänelle. Vaikka sekä rippi- että ylioppilasjuhliin saa vieras pukeutua valkoiseen niin miksei morsian käyttäisi hyväkseen mahdollisuutta pukeutua kerrankin kokovalkoiseen ihan luvalla? Ja mahdollisesti herättää vähän huomiota (ja onnitteluja) kaupungilla.

Neljäs syy liittyy aiempiin koska morsian ei aio laittaa päälleen huntua eikä mahdollisesti hanki edes morsiuskimppuja. Kun kaikki muu on kerran riisuttu puvusta pois niin ehkä värillä kuitenkin on vähän väliä siihen että morsian tuntisi itsensä morsiameksi hääpäivänään.

Joten vaikka morsian onkin lähes kaikkiruokainen (poissuljettuna keltainen ja oranssi) värien suhteen niin morsiuspuvulla on vain yksi ainoa oikea väri.

There is no giant step that does it, only a lot of little steps

Ensi viikolla tulossa perustelut (?) sille miksi sen puvun pitäisi olla valkoinen, tänään on pakko kirjoittaa vielä vähän lisää liikunnasta.

Morsian nimittäin lähti tänään juoksemaan aikeissa toistaa tuttu 5+10 minuuttia tahti. Osittain siitä syystä että lähtö myöhästyi (5+10 min neljään kertaan olisi mennyt reilusti yli lounasajan), rupesi morsian miettimään olisiko kellon vilkuilu osaksi syynä siihen miksi morsian jaksoi juosta vain 10 minuuttia kerrallaan. Saiko 10 minuutin kohdalla ikään kuin luovuttaa? Joten morsian päätti että hän saa vilkuilla kelloa mutta samalla piti testata jaksaisiko juosta yli 10 minuuttia.

Juoksu kantoi 15, 20, 25, 30, 35, 40 ja lopulta 45 minuuttia! Putkeen! Ei pysähdyksiä, ei kävelyyn siirtymisiä. Mutta ei myöskään hammastenkiristelyä eikä mieletöntä tuskaa. Olkoonkin että tuntivauhti on yhä jotain 6.5 km luokkaa.

 

Tällä hetkellä juoksemaan ehtii vain kerran viikossa mutta näköjään kaikki muukin liikunta tukee juoksukestävyyttä. Tällä fiiliksellä on todella hyvä aloittaa uusi viikko ja 18.9 km työmatkat tiistaisin ja keskiviikkoisin.

Nyt treenataan!!!

Vähän niin kuin morsian oli suunnitellutkin, tänään allekirjoitettiin sopimus Kuntoportin kanssa. Tuuli suositteli paljon lihaskuntoa ja tunneista ainakin CoreTrainingia ja BodyShapea, koska lempilajeina tällä hetkellä olevat zumba ja pilates ja lenkkeily eivät lihaskuntoa juuri kasvata. Lisäksi syksyksi on tulossa Thaiboxing-tunti, jota morsian aikoo ehdottomasti mennä kokeilemaan. Spinningpyörän selkään morsian ei lupaa kavuta ja vielä pitäisi päättää että pidetäänkö kiinni tutusta Zumba-ohjaajasta (ja tanssisalista) vai zumbataanko jatkossa Kuntoportilla.

Mutta parastahan tässä jutussa on personal trainer joka varmaan kertoo morsiamelle mitä siellä kuntosalilla pitäisi tehdä.

Mies- vai naiskuvaaja?

Voi kuullostaa hassulta että valokuvaajan sukupuolella olisi väliä mutta saattaa sillä olla. Morsian on ihan varma että kaikki mieskuvaajat eivät vain näe milloin nainen on kauneimmillaan. Tai milloin nainen on omasta mielestään kauneimmillaan. Aika monen kuvaajan sivuja on tullut katseltua ja muutaman kohdalla on täytynyt sanoa että "minä en hyväksyisi näitä kuvia". Ei niin että kuvien nainen olisi morsiamen mielestä ruma (niin kriittisiä ei sentään olla) mutta että morsian on varma että hänestä saisi kauniimpia kuvia kuin mihin kuvaaja on yltänyt. Tai tyytynyt.

Jottei teksti ala kuulostaa liian kriittiseltä ja narttumaiselta niin otetaan esimerkki morsiamen omasta elämästä. Morsian purskahti lähes itkuun kun sai yo-kuvansa eteensä. Kuvaaja kun oli ottanut kaikki kuvat niin että morsiamen käsivarsi paistoi kuvan keskellä, koko komeudessaan. Juuri se suurin murheenkryyni morsiamen vartalossa. Nyt ja silloin. On toki tarkoitus hyökätä varsinkin tätä ruumiinosaa vastaan kuntokuurin aikana mutta ei ole yhtään varmaa etteikö morsian kokisi jotain ruumiinosaa hääkuvauspäivänäkin epämieluisaksi.

(Toki yo-kuvat olisi pitänyt ottaa neule käsivarsien peittona mutta pointti tässä oli että kuvaaja ei varmaan nähnyt näissä kuvissa mitään vikaa)

Eihän se naiskuvaajakaan toki automaattisesti tiedä mikä kohta kullakin morsiamella (tai sulhasella) on se jonka ei soisi näkyvän kuvissa, tai ainakaan näkyvän kuvissa tietystä kulmasta. Mutta jotenkin silti morsian on sitä mieltä että naiskuvaaja saattaa tietää miltä tuntuu olla nainen. Miltä tuntuu katsoa omaa vartaloaan kriittisesti eteisen peilistä.

Täällä siis heilutaan kahden kuvaajan, miehen ja naisen, välillä.

P.S. Ne yo-kuvat pelasti ovaalinmuotoinen kiitoskorttikehys mutta silti asia harmitti vielä pitkään.

2. luokan häät?

Viime viikon MeNaiset-lehdessä (nro30/2011) oli mielenkiintoinen juttu maistraattihäistä. Jutussa 5 paria kertoi sivun verran omasta vihkimisestään (ilmeisesti juuri itse päivänä) ja illan suunnitelmista sekä tulevasta häämatkasta.

Juttu oli muuten hyvä ja mielenkiintoinen mutta morsiamen ihon alle meni lause "Sen (maistraatin lasioven) takaa avautuu pitkä, steriilinvalkoinen käytävä. On vaikea kuvitella, että joku menee täälläkin naimisiin. Mutta niin vain käytävän päässä on huone, jossa muutetaan rakastuneiden parien loppuelämä."

Morsiamelle kun asia on täysin luonnollinen niin sitä odottaa koko ajan hetkeä jolloin maistraattihäät lakkaisivat olemasta ne 2. luokan häät. Ne jotenkin huonommat, arkisemmat jopa epävirallisemmat.

Toinen asia joka jutussa ottaa silmään on ettei yhdelläkään morsiamella ole valkoista, klassista hääpukua. Lähelle päästään kun Maija menee vihille Lavemin puvussa mutta sekin on violetti. 

Toki maistraattiin saa mennä ihan missä asussa tahansa, vaikka Seppälän mekossa mutta tämä morsian aikoo silti vetää päälleen sen valkoisen hääpuvun. Heti kun sellainen löytyy. Etsimistä ei ole vielä edes aloitettu toisin kuin kesän alussa oli tarkoitus...

I <3 Riga

Riikan matkakin hurahti ohi ja samalla tämän parin -1 päivä! Eli häihin on aikaa alle vuosi! Valitettavasti hääpari sijoitettiin paluulennolla peräkkäisille penkkiriveille joten asiaa ei voitu juhlistaa kuohuviinilasillisilla.

Heti ensimmäistä kertaa kun matka vei hotellilta vanhaan kaupunkiin silmiin osui silta täynnä rakkauslukkoja. Joukossa oli myös monta lukkoa suomalaisilla nimillä.

Rakkauslukkohan kiinnitetään hääpäivän, kihlajaispäivän tai minkä tahansa muun tärkeän päivän kunniaksi kiinni, yleensä siltaan, ja avain heitetään pois. Useimmiten lukkoon kaiverretaan myös juuri parin nimet ja se päivämäärä (tosin tälläkin sillalla oli muutama kaiverrukseton lukko). Rakkaus kestää niin kauan kuin lukko pysyy paikallaan. Aaah.

Tapaa voisi levittää Suomessakin mutta olisi se aika raakaa jos kunnossapitolaitos tai muu instanssi poistaisi juuri tämän parin lukon. Täytyy siis varmaan matkustaa uudestaan ulkomaille kiinnittämään oma lukko.

Riika on vierailemisen arvoinen kaupunki. Nähtyä tuli eläintarha, baari 26. kerroksessa, tori, kaanaliveneajelu ja paljon muuta. Mutta ennen kaikkea tuli testattua että sulhasen kanssa on helppo matkustaa ja ettei morsiamelta lähde mopo käsistä ostoskeskuksissa. Tuntuu siis melko turvalliselta varata vaikka kahden viikon häämatka.

Siitä kaupungin vaarallisuudesta hääparilla ei ole tietoa. Poliiseja kyllä liikkui kaupungilla enemmän mutta kun ei sitä kotonakaan hilluta yökerhoissa yli puolen yön niin ehkä ne vaarallisimmat hetket jäivät kokematta. Sen morsian on nimittäin oppinut että sulhanen tarvitsee pari tuntia enemmän unta per yö ja morsian on mieluummin liikkeellä aamupäivällä hyvissä ajoin (tai ainakin ehtii edes hotelliaamiaiselle) kuin iltamyöhään.

Ikiomat prinsessahäät

Morsian on moneen kertaan ilmaissut ettei halua isoa pukua tai tylliä tai kerrosta kerroksen päälle...

Mutta jos haluaisi niin Alfred Angelon Disneyn prinsessojen inspiroima hääpukumallisto osuisi kyllä aika oikeaan.

Ruusunen...

 

Ariel...

...ja Belle! 

Joka on aina ollut morsiamen lempi-Disney-prinsessa. Harmi vaan sulhasille ei taideta tehdä Disneyn prinssien asuja. Ei ainakaan 175 senttisille...