Uudet kuviot

Koska morsian rupeaa käyttämään pelkästään Kuntoportin palveluja (ainakin siksi aikaa kunnes saa taas vakityön ja pystyy maksamaan liikuntamaksuja useampaan paikkaan), on parin viimeisen viikon aikana tullut testattua paljon "uusia" lajeja. Varsinkin kun se kevään oma liikunta-aikataulu on vieläkin vasta luonnostelma.

LadyTotal - Mieleen tuli se vuosi kun morsian ala-asteikäisenä kokeili Vantaan naisvoimistelijoiden naisjumppaa. Ennakkoluuloista poiketen tämä tunti oli huomattavan raskas ja sai hien virtaamaan ihanasti.

Fitball - Vaikka kotona on jumppapallo, on se saanut olla aivan liian monta kuukautta rauhassa. Jumppapallotunti oli todella mukava muttei kuitenkaan kovin raskas lihaksille. Ainoa miinus on se että salin pallot tuntuvat morsiamelle (pituus 153 cm) liian isoilta ja monta kertaa tunnin aikana tulee ikävä omaa 55 sentin palloa.

Brazilian Rhytms - Tuntia vetää aito brassi välillä suomeksi, välillä englanniksi. Lantion, pepun - oikeastaan koko vartalon - odotetaan vispaavan koko tunnin ajan, mikä ei vielä morsiamelta aivan onnistu. Mutta ei se mitään, tunnelma on tempaava ja ohjaaja aivan mahtava. Gaby vetää myös lauantaiaamupäivän zumban! 

Circuit - Saman vetäjän crosffit-tunnin jälkeen tältä tunnilta odotti kamalaa rääkkiä. Kuntopiiri olikin kuitenkin tehoiltaan ja liikkeiltään juuri sopiva. Harmi vain että se on aamupäivätunti jolle ei varmaan joka viikko pääse.

Step - Morsian ei ole kaikista ketterin ja joskus zumbatunneillakin tuntuu että on kaksi vasenta jalkaa täydellisen parin sijaan. Step-tunti olisi siis pitänyt arvata vaaralliseksi yritykseksi. Lisäksi paikka jossa ohjaajaa pitää vilkuilla etuviistoon ei ole aivan paras koska samalla ei pysty itse katsomaan peilistä mitä tekee. On siis vaara että astuu oman laudan ohi. Tunti kohotti kyllä kiitettävästi sykettä mutta ikävä puoli oli se tunne että kaikki muut osaa ja itseltä jää monta askelta väliin kun jalat eivät vaan tajua miten nyt pitikään askeltaa.

Kahvakuula - Kahvakuulatunnilta odotti samanlaisia liikkeitä mitä ollaan harjoiteltu PT:n kanssa (PT kun veti tämänkin tunnin). Liikkeet olivatkin vaativampia ja 10 kg kahvakuula aivan liian iso esim. ranskalaiseen punnerrukseen. Valitettavasti siinä vaiheessa kun morsian totesi valinneensa liian ison, olivat kaikki pienet jo varattuja. Osassa liikkeistä morsian käytti sitten 5 kg levypainoa. Muuten mukava tunti. Tosin vatsalihakset eivät olleet seuraavana päivänä kuin aavistuksen kipeät vaikka täysillä tehtiin.

Combat - Tunnilla tehtiin paljon thainyrkkeilystä tuttuja lyöntejä ja vähän potkuja. Jalkakoreografia etenkin sivupotkuissa osoittautui liian vaikeaksi morsiamelle. Tuntia olisi taas rankkuudeltaan voinut olla kovempikin. Ei siis varmaan tule olemaan suosikkitunti mutta kyllä siellä väillä voi käydä.

Testaamatta on siis enää syvävenyttely ja bodyjooga-tunnit.

Say Yes to the Dress!

Morsian löysi vasta tällä viikolla Liv:in ohjelman Hulluna häämekkoihin (eng. Say Yes to the Dress!) - kiitos siitä yhdelle kommentoijalle. Sitä katsellessa on kiteytynyt muutama asia:

1. Morsian ei todellakaan halua olla se joka sovittaa yli 100 pukua ennen kuin pystyy harkitsemaan yhtäkään

2. Morsian ei välttämättä tarvitse ketään tuekseen uusintasovitukselle

3. Morsian vähän katuu sitäkin että näytti hameen piirroksen äidilleen (kuitenkaan morsian ei hetkeäkään usko että voisi pitää "the puvun" salaisuutena sulhaselle, varsinkin kun sulhanen näki jo piirroksen)

4. Se on vain häämekko. Sen tärkeimmät kriteerit ovat tuntua mukavalta hääpäivänä ja näyttää hyvältä kuvissa vielä 20 vuoden päästä

5. Varmasti morsian näyttäisi hyvältä 50 muussakin mekossa mutta vain yhden voi saada päälleen hääpäivänä

Koska tosiaan ohjelman pukujen hinnat ovat jotain järkyttävää (mutta ihan paras oli se äiti ja tytär jossa tytär sanoi budjetiksi 3 000 dollaria ja äiti tyrskähti ja sanoi ettei tyttären haluamaa pukua saa sillä hinnalla vaan budjetti on 10 000 dollaria) morsian on vakuuttunut että se yhä kaupassa odottava puku oli oikeasti helmi.

Nyt vaan se oikea koko mietityttää hirveästi. Liian pientä pukua ei viitsi varata ja rinnanalusesta (josta puku nyt oli sopiva) lähtee todennäköisesti korkeintaan sentti enää. Tämä perustuu siihen tietoon mikä morsiamella on edellisestä laihdutuksesta, jolloin lihasta oli vartalossa paljon vähemmän. Eilen morsian nimittäin kokeili sitä pukua joka oli siskon häissä vuonna 2008. Puku ei ole parin viime vuoden aikana mahtunut päälle mutta eilen se mahtui - joskaan ei istunut täydellisesti lanteilta. Järkytys oli se että maaliskuussa 2008, kun puku sopi viimeksi päälle, morsian painoi 9 kiloa vähemmän kuin nyt!

Eli aivan järjettömästi ei varmaan tulla enää pienenemään yläosasta. Mahassa kyllä on poislähtevää ja lanteilla mutta rintakehästä alkaa tulla luut vastaan. Tissit tietysti voivat vielä pienentyä mutta kaikkia mekkojahan pitää ottaa sisään jostain kohtaa. Ainakin tämä on morsiamen kokemus niistä kolmen kaupan mekoista joita hän ehti sovittamaan.

Aina vain varmempi siitä, että ennen helmikuuta morsian on käynyt varaamassa the häämekon...

Edistyminen vol. 4

On se käsittämätöntä miten suuri "järkystys" (positiivinen tietysti) edistymiskuvat aina on. Vaatteet  ovat jo kauan istuneet paremmin ja peilistäkin näkee että keho on pienentynyt mutta silti sitä ei usko ennen kuin näkee nämä kuvat ja viimeistään silloin kun niitä vertaa edellisiin.

Marraskuun kuvat

Syyskuun kuvat

Kesäkuun kuvat

Kun morsian kirjoitti hääpuvunmetsästysblogauksessa että jotkut mekot (ja varsin the puku) päällä tuli ihan sellainen olo että vihille voisi mennä vaikka heti, niin nämä kuvat vahvistavat tunteen. Varsinkin kun a-linjaisissa puvuissa on se hyvä puoli että navan alapuolella olevat "epätäydellisyydet" peittyvät täysin ja yläosan tukiluut ja korsetti pitävät lopuista huolen. Ainoa asia joka oikeasti vaivaa vartalossa on käsivarsien allit vaikka ne eivät näissä kuvissa kauheilta näytäkään. Hirveästi käsivarsitreeniä siis luvassa.

Mikä parasta, tämä vartalo on tuntunut terveeltä! Ja jaksavalta! Launtai-iltana morsian huomasi keikkuvansa saunajakkaralla jalat ylhäällä maasta ihan vahingossa. Ei mikään valtavaa akrobatiaa vaativa liike mutta ei olisi onnistunut vielä viime keväänä. Ainakaan huomaamatta.

Jos pelkkään BMI:n katsoo niin morsian on vieläkin merkittävästi lihava (BMI 30.3) ja vasta 1 kg päästä lievästi lihava. Ihannepainoon (58.5 kg tai alle) on vielä 12.5 kiloa matkaa mutta laihduttaminenhan oli tarkoitus lopettaa jo pari kiloa ennen sitä (sitten kun 62 kg on saavutettu). Yhtenä syynä se että ihannepainon ylläpitäminen ei hirveästi houkuttele.  Toinen syy on se että tuo "vain lievästi lihava" on herkkua korville, varsinkin jos vartaloon jää kurvit paikoilleen. Kolmas syy on se että lihakset painavat. Sen muisti myös Kuntolaboratorio kertoa kun morsian laski lievää liikapainorajaansa. Eli jos morsian voisi olla 62 kg, lihaksikas, terve ja hyvinvoiva niin se riittäisi.

Morsiamen oli pakko vielä lisätä helpon vertailun vuoksi kuva josta näkyy muutos syyskuusta tähän hetkeen.

Vaatteet tosiaan eivät ole aivan samat kuin edellisissä mutta nämä ovatkin paljon pintaanuolevammat...

Häämatka

Lauantaina morsian heräsi varmana siitä että alkaa olla viime hetket varata häämatka jos haluaa itse päästä vaikuttamaan niinkin oleellisiin asioihin kuin aika, huoneen taso, hotelli tai jopa maa. Ja tottahan se oli, netti väitti että muutama suunniteltu hotelli olisi lähestulkoon täyteenvarattu ja joillakin lennoillakin oli vain muutama paikka jäljellä.

Sulhanen ei tunnetusti suunnittele elämää kovin huolellisesti puoli vuotta etukäteen (vielä se oppii) joten aamupäivä meni niinkin laajojen kuvioiden miettimiseen kuin Islanti vai Irlanti. Parin tunnin jahkaamisen jälkeen (morsian tulee perheestä jossa asiat päätetään nopeasti ja tehokkaasti...) morsian oli ihan valmis mihin tahansa kohteeseen kunhan se nyt saataisiin hoidettua alta pois.

Mutta kohde ei kuitenkaan muuttunut:

Reykjavik 16.07-23.07 

Koska morsian ei ole ajanut moneen vuoteen, niin haave Islannin ympäriajosta ja maatilamajoituksista unohdettiin. Varmempaa on että on yksi hotelli ja tukikohta, vaikka se tarkoittaakin ettei saaren kaikkia kolkkia pääse silloin katsomaan. Lennot ovat suorat Helsingistä jottei tarvitse Oslossa todeta ettei ehditty seuraavaan koneeseen.

Matka tilattiin Travellinkiltä, joka toimi Riian matkalla moitteettomasti ja majapaikaksi valikoitui Hotelli Fron. Huoneeksi valittiin Studio Deluxe Apartment, vaikka onkin epäselvää kuinka paljon sitä keittiötä tullaan käyttämään. Tärkeimmät kriteerit hotellille olivat aamiainen ja todennäköisesti sulhasen mielestä langaton verkko. Ja plussaa ettei se näytä ihan ketjuhotellilta.

Jossain välissä morsian oli ihan varma ettei häistä tule yhtään mitään, kun toinen on tyyppiä "hoidetaan äkkiä alta pois" ja toinen "mietitään tätä nyt vielä vähän jos me sitten kuitenkin halutaan jotain muuta" ja kumpikin kuitenkin haluaa osallistua mm. kodin sisustamiseen ja kesäkukkien hankintaan, mutta nythän asiat alkavat olla todella hyvällä mallilla!

Vielä puuttuu tosin ainakin sulhasen asu (ja morsiamen asun hankinta), musiikit juhliin, kutsukortit ja koristeet (näitä morsian tosin alkoi heti lauantai-iltana luonnostelemaan).

Toimintasuunnitelma

Vihdoinkin morsian sai hakusanat oikein ja löysi internetin kätköistä lähes identtisen puvun...

Custom Couture "Chelsea" Pleated Taffeta Wedding Dress

Mikä parasta heti seuraavana päivänä kun morsian oli kertonut äidilleen puvun hinnan tuli tekstiviesti "Pitäisikö se 600€ puku sitten ostaa jos siitä pidät sillä ei ne siitä halpenekaan kesään mennessä?" Siis äidiltä! Nyt vaan ongelmana on se että ostaisiko sen tällä hetkellä täysin sopivan hääpuvun, sen kokoa pienemmän puvun vai odottaisiko esim. maaliskuuhun? (Ja morsian on siis täysin valmis maksamaan itse puolet puvustaan)

Ja nyt kun tuo kuva löytyi niin täytyy oikeasti taistella vastaan houkutusta rynnätä varaamaan se. Hääpuvun metsästyksellä tuli nimittäin toissapäivänä laadittua tarkka suunnitelma:

Ja tämä hieno suunnitelmahan heitetään jorpakkoon heti kun ei enää uskalleta pelata upporikasta ja rutiköyhää vaan on pakko mennä varaamaan se the mekko Jyväskylästä.

Päivä ilman hiilihydraattia

Uuteen piristysruiskedieettiin kuuluu päivä jona ei syödä juuri ollenkaan hiilihydraatteja. Näitä päiviä pitäisi olla viikossa jopa kolme. Ensimmäisenä "hiilihydraatittomana" päivänä ruokailu näytti tältä. (Lämpimien proteiinilähteiden grammamäärä tarkoittaa kypsää lihaa/kalaa, päivän aikana tuli juotua normaalit n. 1.5 l vettä)

Aamiainen:

Kaksi kananmunaa paistettuna pannulla, vähän rypsiöljyä

Kaksi tomaattia ja 1 rkl raejuustoa

Kuppi kahvia

Iso lasillinen vettä

Magnesium, kalsium, monivitamiini ja 2 x omega-3

Proteiinin syöminen aamiaisella on aina ollut hankalaa, leikkeleet leivän päällä eivät vain uppoa aamuisin. Nytkin paistetut munat aiheuttivat alkuun ällötystä. Tietysti ne munat olisi voinut korjavata maitorahkallakin...

Lounas:

Riistakäristystä 112 g.

Punajuurta, fenkolia ja kurkkua

Tämä ei ollut edes vaikeaa. Vaikka riistakäristyksen yleensä syökin muussin kanssa niin sitä ei juuri kaivannut. Uunissa kypsennetyt; oliiviöljyllä, rosmariinilla ja valkosipulilla maustetut punajuurta ovat suurta herkkua. Valkosipulin voi jättää pois jos aikoo lounaan jälkeen lähteä sovittelemaan hääpukuja.

Välipala:

Maitorahkaa

Mustikoita

1 rkl maca-jauhetta, 1 rkl raakakaakaonibsejä

Kuppi kahvia

Viikon välipalalemppari. Viime viikolla maca-jauheen makua taittamaan tarvittiin vielä aavistus hunajaa, nyt herkku uppoaa ilmankin sitä.

Treenatessa 0.5 l vettä jossa oli 1 g suolaa ja 1 tl sitruunamehua. (Joku luuli että treenipullon tilavuus on litra!!!)

Iltaruoka:

Lohta 120 g

Porkkanoita, punajuurta, kurkkua

Lasi maitoa

Välipala:

Päärynä

1.5 rkl raejuustoa, 1 tl hunajaa

Iltapala:

2 dl jogurttia

1/2 prk ananasmurskaa

1.5 rkl raejuustoa

1 rkl hampun-, auringonkukan- ja pinjansiemensekoitusta

Nälkä oli varsinkin ennen iltapalaa kova mutta tälläkin ruokavaliolla näköjään selviää ja pystyy vetämään 1.5 tuntia salilla (20 min juoksua juoksumatolla sekä  Bodycombat- ja kahvakuulatunnit). Onneksi tänään saa lounaalla hiilihydraattiakin.

Hääpuvun metsästys Jyväskylässä

Tämän kokoisessa kaupungissa on mahdollista kiertää kaikki hääpukuja myyvät kaupat kahdessa päivässä. Tosin eilen morsian puhui äitinsä kanssa ajatuksesta että jos täältä ei löydy niin voisi kiertää valitut muutamat Helsingissä ja jos sekään ei auta niin katsastaa Tallinnassa kauppoja keväällä.

Tallinnasta hääpuvun hankkimiseen liittyy kyllä monta pulmaa. Jos puku löytyisi sieltä niin muutokset pitäisi kuitenkin tehdä Suomessa (yksi pakollinen muutos tulee olemaan helman lyhennys). Lisäksi, miten ihmeessä sen puvun kuljettaa takaisin Suomeen? Ilmeisesti kerrankin pitäisi hankkia laivasta hytti ihan vain hääpukua varten. Kotimatkan voisikin sitten istua hytissä ostosta ihailemassa...

Mutta ne Jyväskylän liikkeet. Koska negatiivisten kokemusten kertominen tuntuu epämieluisalta näin pienessä kaupungissa (ja koska se ihana mekko roikkuu yhä vapaana riistana yhdessä liikkeessä) morsian ei aio paljastaa mikä on mikä.

Liike 1

Myyjä oli todella mukava. Hän ei tosin hirveästi tainnut ilahtua siitä että morsian kertoi aikovansa vielä tiputtaa 9 kiloa ennen heinäkuuta ja tulleensa nyt hakemaan lähinnä inspiraatiota siihen millainen puku voisi olla. Sovitukseen päätyikin siis vain kaksi pitkää mekkoa ja kaksi lyhyttä.

Pitkissä mekoissa ongelma oli selkä. Morsiamen selkä todettiin liian lyhyeksi valmiille mekoille ja myyjä ehdotti hääpuvun teettämistä. Myyjä kertoi ompelijan tuntitaksan ja arvioidun ajan kuinka kauan puvun tekemiseen meni ja jätti morsiamen laskemaan loput itse.

Sitten siirryttiinkin lyhyisiin mekkoihin joista toinen istui kun hanska ja oli nätti. Johon myyjä sanoi että jos morsian haluaa tämän mekon niin laihduttaminen loppuu nyt. Morsian sanoi ettei ole aivan valmis tekemään niin dramaattisia päätöksiä. Joten myyjä kirjoitti morsiamelle ylös mekon mallin, mallin, koon ja hinnan (196 euroa). (Ja nyt jälkeenpäin ajateltuna mekko ei ole yhtään morsiuspukumainen vaan voisi olla vaikka jostain nuorisokaupasta ostettu...)

Eli tämä valkoisena...

Ihanaa liikkeessä oli isot sovituskopit ja ihanan ystävällinen myyjä joka auttoi mekkoihin sisään ja ulos ja ehdotteli myös olkaimien muokkausideoita. Ikävää oli se että kun kaksi mekkoa liikkeen valikoimista todettiin liian pitkäselkäisiksi niin myyjä ilmeisesti päätti ettei valikoimista tule löytymään yhtäkään sopivaa. Lisäksi liikkeeseen alkoi tulla lisää asiakkaita jolloin morsian päätti että on aika jatkaa matkaa.

Liike 2 

Taas kerran morsian toivotettiin tervetulleeksi ja palvelu oli todella ystävällistä.

Myyjä alkoi heti kuvausten jälkeen vetää mekkoja esiin. Pitkää ja myös vähän erilaista kuin mitä morsian kuvaili. Heti kun muutaman selkä todettiin liian pitkäksi myyjä alkoi miettimään lyhytselkäisiä malleja. Myyjä myös haki juhlamekkopuolelta pari valkoista vaihtoehtoa pelkistetyiksi, lyhyiksi mekoiksi. Morsian sovitti arviolta ainakin kymmentä mekkoa sillä aikaa kun oli myymälän ainoa asiakas. Myyjä myös otti esiin nuppineuloja ja "pienensi" tarvittaessa mekkoja takaa.

Ja mikä parasta... myymälässä tosiaankin oli yksi mekko joka istui kuin hanska ja oli muutenkin aivan ihana.

Ei varmaan haittaa että tämä on piirros, puvussa kun ei ole mitään erityistä joten jokainen pystyy kuvittelemaan sen tämän perusteella.

Mekko oli pidempi ja morsiuspukumaisempi kuin mitä morsian oli alunperin ajatellut. Eikä siinä ole yhtään pitsiä. Tosin ajatus onkin jo kääntynyt pitsistä pois päin. Hinta on morsiamen ja myyjien mielestä hääpukujen keskiluokkaa, morsiamen äidin mielestä 300 euroa liian kallis (ja epäilemättä 300 euroa kalliimpi kun millä vastaava, yksinkertainen puku lähtisi mukaan Tallinnasta). Mikä parasta, myyjä oli vakuuttunut siitä että pukua voisi pienentää parikin kokoa vastaamaan heinäkuun toivottuja mittoja JA myymälästä löytyi sama mekko pienemmässä koossa.

Vähemmän mukavaa tässä vierailussa oli, ettei myyjä kirjoittanut lapulle mekon mallia vaan ainoastaan koodin jolla se löytyisi heidän kaupastaan. Vaikka morsian yritti painaa mekon tiedot mieleensä, "Q... jotain", ei hän enää kotona löytänyt kuvaa mekosta googlettamalla. 

Ensimmäisen hääpuvunmetsästyspäivän jälkeen voidaan vetää muutama johtopäätös: 

1) Jos "uskaltaisinko ostaa tämän nyt jo koska rakastan tätä mekkoa?"-hääpuku löytyi jo toisesta kaupasta niin urakka ei tule olemaan vaikea

2) Jos morsian nyt jo pystyi katsomaan itseään peilistä ja sanomaan että siirretäänkin häät tämän viikon perjantaihin, jotta voisin pitää tätä mekkoa, niin vartaloprojekti on oikein hyvällä mallilla

3) Ihan varmasti vaikka tämä mekko päätyisikin jonkun toisen päälle niin morsian tulee löytämään mieleisensä mekon omiin hähinsä.

Ensin pitää vain vakuuttaa sulhanen ja morsiamen äiti (joka on luvannut maksaa mekosta koko hinnan - 300 euroa) siitä että 600 euroa on ihan normaalihinta. Morsian taas pitää saada vakuuttuneeksi siitä että myös maistraattihäihin voi vetää päälleen täyspitkän, isohelmaisen morsiuspuvun.

Liike 3

Morsian oli tehokkaana katsonut netistä kaikki kaupan morsiuspuvut ja kirjoittanut ylös lemppareidensa nimet josta myyjä ilahtui kovasti. Sanoi että tämä on helppoa kun voi hakea valmiiksi ne mitkä morsian haluaa sovittaa sillä aikaa kun morsian vetää ensimmäistä päälleen.

Pukukopissa tosiaan sai yksin kokeilla pukuja, toki myyjä tuli heti auttamaan kiinnitysten kanssa kun edes vähän liikahti siihen suuntaan. Myyjä myös kiinnitti rohkeasti nuppineuloja näyttääkseen miltä puku näytti sopivana tai helma lyhennettynä. Palvelu oli todella ystävällistä.

Puvut taas eivät olleet ihan sitä mitä morsian etsi. Kaupan kaikista yksinkertaisin oli kyllä kaunis päällä ja istui loistavasti. Mutta siitä puuttuivat eilisen mekon vedokset. Samanmallisia pukuja oli myös tarjolla mutta niissä oli aivan liikaa koristeita. Oikeastaan kaikista puvuista morsian olisi riisunut hurjasti yksityiskohtia pois (mikä olisikin ollut ihan mahdollista).

Jos hätä tulee niin se yksinkertainen puku kelpaisi, mutta toivotaan ettei hätää tule.

Liike 4

Tämä liike oli samalla työhuone ja pöydän ääressä olikin touhussa ainakin 3 ompelijaa. Myyjä halusi varata sovitusajan kuun viimeiselle viikolle (vanhojentanssi kiireet tällä hetkellä), jotta pystyisi katsomaan valmiiksi A-linjaisia, yksinkertaisia pukuja.

Morsian ei siis päässyt sovittamaan yhtäkään pukua johon on melkein jo jäänyt koukkuun.


Liike 5

Tällä liikkeellä ei ole valmiina juurikaan (morsius)pukuja vaan kaikki tehdään yksilöllisesti asiakkaalle. Työn hinta puvuissa lähtee 350 eurosta ja siihen päälle materiaalit. Eli ainakin 600 euroa tulisi tässäkin liikkeessä käytettyä. Toisaalta puku istuisi todennäköisesti kuin valettu.

Selitys siihen miksi sen puvun pitäisi maksaa 300 euroa

Uusia testauksia

Maanantain PT-kerta käytettiin sitten lähes kokonaan sen pohtimiseen miksi paino ei laske. Ihan hirveän huolestuttava tilanne ei ole, sillä peilistä kyllä katsoo selvästi hoikistuneempi morsian ja vyötärö tulee nätisti esille mutta myös 8-9 jäljellä olevaa kiloa näkyvät peilikuvasta. PT yritti kyllä vakuutella että uudet, treenatut lihaksetkin voivat aiheuttaa sen ettei paino näytä laskevan mikä varmasti on ihan totta. Kuitenkin se että vaaka näyttäisi joka maanantai vähemmän motivoisi ihan hirveästi joten sitä alettiin pohtimaan.

Samassa keskustelussa morsian kysyi miten pystyi treenaamaan myöhemmin kuin mihin elimistö on tottunut ja estää sen ettei nälkä nosta päätään jo ennen salille lähtöä. PT ei käskenyt syödä ylimääräisiä leipiä. Sen sijaan morsian sai tiukan kehotuksen syödä se hiilaripitoinen ruoka lounaalla eikä vasta iltaruoalla koska, jos hiilarit säästää vasta iltaan treenien jälkeen, niin keho ei kuluta niitä yhtä hyvin. Toiseksi apuna voisi käyttää itse tehtyä treenijuomaa jossa olisi myös kehon tarvitsemaa suolaa mukana. Jotenkin morsian arvasi että vastaus ei olisi "syö lisää hiilareita".

Koska kyseessä ei todennäköisesti ole kilpirauhasenvajaatoiminta (morsian ei todellakaan ole tammikuussa kärsinyt väsymyksestä joka olisi yksi oire, josta PT kysyi) voi yksi mahdollisuus olla että elimistö on liian tottunut nykyiseen ruokavalioon. Joka on ihan loogista, onhan näin syöty syyskuusta lähtien. Joten morsian sai uuden, kolimoportaisen ruokavalion. Ensimmäinen päivä sisältää erittäin vähän hiilihydraatteja, toinen päivä on suurinpiirtein se miten morsian nytkin syö ja kolmantena päivänä syödään vähän enemmän hiilareita. Ja tätä olisi tarkoitus kokeilla seuraavat kaksi viikkoa.

Vaikka nuo hiilarittomat päivät kuulostavat pelottavilta niin vielä hirveämmmältä kuulostaa aamujuoksu tyhjään mahaan kofeiinitabletin voimin. Eilen oli tarkoitus testata sitä ilman ruokavaliota mutta puhelin herättikin ja kutsui töihin. Tänään tarkoitus oli testata kumpaakin mutta... ei vain huvittanut lähteä aamulla juoksemaan... Tämän morsian on tiennyt jo monta vuotta: tällainen treeni ei vain sovi. Voi tosin olla että sitten jos sitä joskus kokeilisi niin voisikin yllättyä positiivisesti. Ehkä.

Samalla tavalla tällä hetkellä kokeilussa ovat macajauhe, gojimarjat ja raakakaakao jotka PT:n mielestä saavat painon tippumaan monilla eri laihduttajilla ja treenaajilla. Tai olivat. Maanantaina kävi niin että morsian teki sunnuntai-iltana välipalan valmiiksi, johon siis sekoitti edellämainittuja maitorahkaan ja laittoi jääkaappiin odottamaan maanantai-iltapäivää. Selvisi että kuivat, sitkeät gojimarjat ovat hyviä mutta maitorahkassa yön yli turvonneet ovat aivan hirveitä. Koska tänä keväänä saattaa olla että valmiiksilaitettuja eväitä tarvitsee useamminkin niin morsian päätti kertarysäyksellä vaihtaa kuivatut gojimarjat pakastettuihin mustikoihin (joiden ylivertaisuuten gojimarjojen rinnalla morsiamen sisko on yrittänyt saada morsiamen uskomaan jo vuosia). Ja ihan varavarasuunnitelmana (koska se puhelin soi joskus hyvin lyhyellä varoitusajalla) kaapista löytyy nyt proteiinipatukoita jotka toivottavasti eivät häviä vahingossa sulhasen mahaan.

Koska Naisten 10 on nyt otettu yhdeksi tavoitteeksi niin sitä treenataan joka viikko juoksumatolla (ja heti keväällä ulkona) ennen ohjattuja liikuntoja. Eilen morsian juoksi iltapäivällä 20 min 2.5 km, joka on ihan hyvä saavutus. Ja tuntuu paljon paremmalta kuin ajatus niistä aamulenkeistä.

No pain, no gain... kait.

Vko 1:

Ma: Crosstraining 20 min, Juoksumatto 30 min (3km), Zumba 55 min

Ti: Circuit 45 min

Ke: LadyTotal 30 min, Fitball 30 min, Brazilian Rythms 55 min

Su: Kävelylenkki 1 h

Morsianmaisena tsemppiyrityksenä tänään mennään kokeilemaan hääpukuja Krinoliiniin! <3

Matematiikkaa

Taas kerran sai huomata kuinka laihduttaminen ja liikunta ovat silkkaa matematiikkaa.

Syksyn pumppi-tuntia on siirretty eteenpäin 1 tunnilla ja 15 minuutilla ja torstaina vakaa tarkoitus oli mennä sinne ja spinning-tunnille mutta se tarkoitti salille lähtemistä vasta klo 17, joka ennen liikuntakärpästä oli viho viimeinen hetki istua iltaruokapöytään.

Tarkoituksena oli siis mennä 45 minuutin spinningiin klo 17:30 ja siitä suoraan 55 minuutin Crossfit-tunnille (joka tällä viikolla korvasi pumpin). Klo 16:30, kun jumppapaita oli jo päällä ja kassi pakattuna, alkoi maha kurnia. Aamupala oli syöty ajallaan, lounas ajallaan, välipala ajallaan. Ja siinä se vika varmaan olikin. Omena ei hiljentänyt kurnivaa mahaa ja morsian on käynyt jumpissa tarpeeksi kauan tietääkseen ettei sinne kannata lähteä nälkäisenä. Koska glukoosivarastot ovat jo ennalta pienet, polkemaan lähteminen nälkäisenä olisi katastrofi.

Onneksi maailma ei kaadu yhteen lepopäivään. Päinvastoin; niitä pitäisikin pitää. Kuulemma.

Tästä viisastuneena on tuskin turha haaveilla torstain pumppi-tunneista. Paremmin tankkausaikatauluun sopivat klo 16:30 alkava combat ja klo 17:00 alkava kahvakuula. Jatkossa siis kannattaa olla salilla rehkimässä jo klo 17 koska silloin elimistö ei ehdi edes huomata nälkää vaan se siirtyy eteenpäin. Jos taas lähtee vasta klo 17 ei todennäköisesti tule jaksamaan koko treenejä.

Jos ette morsianta usko niin ostakaa uusin KG-lehti (tammi-helmi/2012).

Hurraa!

Potrettikuvaaja on vihdoinkin päätetty ja varattu! Tosin sulhanen on vähän kummissaan kun listalle kurvasi täysin mustahevonen joka sitten loppujen lopuksi päätyi olemaan se ainoa oikea. Syy on täysin Annin jonka blogista (Häävalokuvaus lyöty lukkoon) morsian bongasi itselleen tuntemattoman valokuvaajan joka alkoi heti tuntumaan siltä oikealta. Hinta on 50 euroa halvempi kuin sen kuvaajan joka lopetti morsiamen sähköposteihin vastaamisen ja 100 euroa kalliimpi kuin sen kuvaajan joka ei vain tuntunut oikealta...

Taikalaatikko vaan kolahti aivan heti. Kuvat ovat todella hienoja, morsiamet poikkeuksetta kauniita, hintaehdotus tuli hienosti hääparille henk. koht. räätälöitynä (siis ainakin päivämäärät, paikat yms) ja samassa ehdotuksessa kuvaaja vastasi kaikkiin morsiamen esittämiin kysymyksiin (kyseessä ei siis ole mikään valmis pdf-tiedosto jonka kuvaaja lähettää kaikille) ja samassa ehdotuksessa kuvaaja myös valotti millainen suunnittelupalaveri tulee olemaan. Hyvät vibat tuli.

Sulhanenkin suostui heti. Voi tosin olla ettei sulhanen vain jaksa katsoa yhtään kauempaa kuvaajaongelman kanssa stressaavaa morsianta.

***

Viimeinen selvitettävä (melko iso) yksityiskohta on häämatka. Morsian on nimittäin vieläkin ihan täpinöissään Islannista mutta jostain syystä sulhanen on ruvennut jarruttelemaan ja heittelemään ehdotuksina Ruotsia tai Tamperetta...

Morsiamen äiti antoi sulhaselle joulun jälkeen junaluettavaksi kirjan Voi Eurooppa! (Karo Hämäläinen, Tammi) josta sulhanen luki allaolevan katkelman:

Islantilaisten kalarakkauden huomasi maassa vieraillut turisti, joka pistäytyi useamman tähden ravintolaan Reykjavikin keskustassa. Tarjolla oli turskaa sitruunakastikkeessa, paneroitua turskaa, turskafileitä, turskakeittoa, fileoitua turskaa, sinappihunnutettua turskaa ja spaghettia.

   Kala-allerginen turisti nyrpisti nenäänsä.

   - Onpa monipuolinen ruokalista!

   - Aivan, sanoi tarjoilija ylpeänä. - Meillä on italialainen viikko.

   Turisti palautti ruokalistan ja marssi nakkikioskille.

   - Ottaisin yhden hampurilaisen.

   - Sillillä vai turskalla? myyjä kysyi.

Ei tarvitse ehkä kertoa ettei sulhanen juuri pidä sillistä tai turskasta.

Kiitti äiti...

***

Morsian ei myöskään käynyt tällä viikolla sovittamassa pukuja. Jokin vain tekee siitä vieläkin hirveän pelottavan/jännittävän/epämieluisan asian... Ehkä ensi viikolla...?