Morsian saa laihduttamisen kuulostamaan aivan liian helpolta: "Jee, painan tänään XX verran!", "Jee, kävin tänään liikkumassa 2 tuntia!", "Jee, verkkarit roikkuvat ja naruja pitää koko ajan kiristää!". Tämä on vain toinen puoli totuudesta. Se toinen on että perjantaina maha murisi klo 20 ja morsian söi väli-iltapalan (päärynä ja raejuustoa). Sen jälkeen maha murisi taas klo 21 ja asiasta piti valittaa jopa FB:ssä. Ihana ystävä neuvoi syömään mutta morsian ei voinut syödä päivän viimeistä ruokaa, iltapalaa, liian aikaisin. Vasta klo 22 morsian söi iltapalksi PT:n ohjeiden mukaan aivan liikaa (kokonainen purkki ananasmruskaa! OMG!) mutta silti yöllä kolmannen kerran vessaan herätessä nälätti taas. Niukimpien päivien jälkeen pissattaa yöllä kovasti mutta seuraavana päivänä maha toimii todella huonosti. Ihan varmasti halusitte tietää.
Herkkupäiväksi kaappiin oli varattu pieni lakupussi ja suklaalevy, jotka sulhanen olisi halunnut aloittaa jo lounaan jälkeen. Morsiamelta meinasi palaa käämit, koska ne oli varattu illan tv-maratonia varten! Jos ne syödään päivällä, niin sitten sulhanen kysyy Putouksen aikana "Onks meil mitään syötävää?". Joka on muutenkin aika yleinen kysymys. On! Kaapista löytyy kaikki ne ruoka-aineet jotka morsian osaa kirjoittaa kauppalistaan ja ottaa kaupan hyllystä ostoskoriin. Ne sulhasen syötävät (roiskeläppäpizzat, lihapiirakat, vaalea leipä yms.) todennäköisesti ovat yhä siellä kaupan hyllyllä. Eihän niitä nyt kaupassa tee mieli...
Ja arvatkaa vaan kuinka vaikeaa on taistella murisevaa vatsaa vastaan jos toinen mouruaa muka tyhjien kaappien edessä ja ramppaa jääkaapilla tarkistamassa olisiko ne herkkuruoat ilmestyneet sinne! "Onks meil jotain syötävää?"
Morsian on huomannut että avoppilassa on paljon helpompi laihduttaa sillä siellä sulhasen ihana äiti vetää pakkasesta leivonnaisia ja tarjoaa muille jäätelöä ja morsian saa vetää omaa showtaan ilman että joku koko ajan kysyy "Onks meil jotain syötävää?". Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, siellä viikonloput ovat helppoja! Morsian ei ole koskaan ollut kova leipomaan herkkuja pakkaseen vieraiden varalta tai huvikseen eikä meinannut aloittaa sellaista nytkään vaikka se ehkä auttaisikin selviämään viikonlopuista hengissä ja sovussa.
Viime viikonloppuna kävi ziljoona kertaa mielessä heittää hanskat tiskiin. Alkaa syödä niin kuin normaalit ihmiset, jolloin toisen laihduttaminen ei aiheuttaisi valtavaa parisuhdekriisiä. Kaiken kukkuraksi morsian muistaa ihan varmasti väittäneensä hiljattain FB:ssä että laihduttaminen olisi helppoa...
Heipä hei,
VastaaPoistaKirjoititpa osuvasti. Olen tuleva ensi kesän morsian ja samanlaista projektia pukkaa kuin sinulla. Olen hommannut itselleni personal trainerin ja ruokavalio on laitettu uusiksi. Mies syö roiskeläppiä, sipsejä, valkoista leipää, pastaa, riisiä ja kaikkea muutakin, joka mulla on pannassa. Välillä tuntuu mullakin vaikealta, mutta tavoite ja peili tsemppaa eteenpäin. Mulla prokkis on vasta alussa, punnituksia ollut vasta kaksi ja niiden välissä, viikon aikana, kevennyin huimat 500g :D Personal trainer ohjeisti vähentämään edelleen hiilareita, saa nähdä kuinka kova nälkä tässä seuraavina päivinä onkaan...
Tsemppiä ja jatka postauksia :)
Mä sain edelliseltä personal trainerilta sen ohjeen ettei sitä personal traineria (uutta tai vanhaa) tarvi ihan aina totella ja pitää jumalasta seuraavana. Tosin helpompi se on tietysti mennä tekemään tiliä jos on totellut...! ;D
PoistaMä olen ainakin koko ajan lukenut myös paljon alan lehtiä ja artikkeleita ja ihan rohkeasti testaillut ja kapinoinut esim. syömällä enemmän juuri sitä ananasta. Jos se on mun listalla niin ei se voi olla kovin paha juttu. Mieluummin 1/2 prk enemmän ananasta kuin puolikas roiskeläppä nälkään.
Antaa niiden miesten vetää valkoista leipää ettei leipomot mene konkurssiin.
Tsemppiä sinun urakkaasi! Yhdessä taistellaan!
Voi rakkaus, I feel you!!!! Ja anteeks, että sadan sun paraatilles (kuin surkee käännös! :D ), mutta ei se ees helpotu. Kun pääset tavotteeseen, kropalla menee tutkimusten mukaan yli kaks vuotta siinä, että se luovuttaa sen entisen painon suhteen. Koko sen ajan jokainen ns. ylimääränen muru on uhka ja jää takuuvarmasti takapuoleen. Ite oon ollu aikanaan yli satakilonen ja parhaimmillaan päässy 62-63kg:n hujakoille, ekan kerran 2008 ja viimeksi 2011. Mutta heti kun vähänkin alkaa edes normalisoida ruokavaliota, humps ja pumps, kolme-viis kiloa tulee lisää. Paino on ton 2008 jälkeen sahannu sen 63 ja reilun 70 väliä ihan koko ajan. Ja välillä tuntuu, että oon rehellisesti syöny kuukausia pelkkää rahkaa ja porkkanaa ja MITÄÄN ei tapahdu.
VastaaPoistaJa se pää... mä näen itteni yhä semmosena siamilaiskaksoisvirtahepona. Joo, joku 38-koko menee päälle, mutta ne on kato vaan jotenki väärin mitotettuja. Mä oon läski,läski,läski ja valtava. Pään kanssa menee varmasti vielä vuosikausia... siis vielä lisää.
Mutta, kaikesta tosta negatiivisuudesta huolimatta, tsemppiä sulle. Ja oot tehny jo _Aivan Mielettömän Suorituksen_!!! Ja se on ihan oikeinkin, että tuot täällä esille sen positiivisen näkökulman, koska sillon keskityt itekin siihen, etkä muistele niitä murisevia mahoja. :) Sä oot jo nyt aivan supervoittaja ja myös toi sun täys avoimuutes on upee osotus siitä, miten järkevästi, mutta sisulla sä oot ottanu tän elämäntapamuutoksen!
Eli jaksa, kultaseni! :) Roiskeläppien sun muun roskan makukin unohtuu jossain vaiheessa... mä en muista koska oisin viimeks pannu sipsin suuhuni, eikä oo mikään ikäväkään! :D
Anteeks jos olin jotenki superkamala, kun tarkotus oli puhtaasti sympatisoida ja ERITYISESTI nostaa hattua!
You GO GIRL! :D
En kokenut kommenttiasi yhtään kamalaksi, ei hätää! Varmaan täysin totta tuo kahden vuoden tottumisaika. Minullahan viimeksi kävi juuri niin että heti kun olin tavoitepainossani niin asetuin makaamaan laakereille ja sain yli puolet kiloista tulemaan takaisin. Tällä kertaa tarkoitus olisi olla vähän viisaampi...
PoistaJa siis tuo pääkoppakin kuulostaa ihan kuin mun ajatukselta! Okei, en ole vielä alakehosta kovin hoikka mutta ylhäältä kyllä ja mahdun pieniin paitoihin mutta silti kaupassa ajattelee että "no, ne nyt on vaan muuttaneet näitä kokoja kiltimmiksi" tai kuntosalilla katson peilistä että "onpas pieni maha mutta sehän nyt vaan johtuu siitä kun seison tällein". Eli vieläkin ja varmaan kauan aikaa mietin että olen virtahepo joka rikkoo saunanlauteet ja litistää pienet lapset alleen sohvalla tai jotain. Hääkuvaajaa pitää ehkä varoittaa että morsiamelta voi tulla omitusia "Älä kuvaa noin kun sitten mä näytän kauhean läskiltä!"-ohjeita.
Ajattelin tuoda täällä sen negatiivisen puolenkin esiin jos joku kanssalaihduttaja vaikka tuskailisi että miks tolla on noin helppoa. Kun ei se oo helppoa! Välillä ehkä, mutta ei tosiaankaan aina.
Kiitos! <3